"Niin, ei näy olevan pienintäkään epäilystä yhtiötoveruudesta", vastasi kapteeni Fitzroy heti.
Kaikki nauroivat, vaikkakin sir Arthur Deanen iloisuus oli teeskenneltyä ja lordi Ventnor tunsi katkeran maun omassa hymyilyssään.
Myöhemmin päivällä kertoi luutnantti päällikölleen Anstrutherin vapaaehtoisen tunnustuksen sotaoikeudesta. Kapteeni Fitzroy tunsi tietysti kiusallista liikutusta tämän epämiellyttävän jutun kuullessaan, mutta omisti siitä huolimatta saman käsityksen, jonka hänen ensimmäinen luutnanttinsa oli Robertin läsnäollessa tuonut julki.
Iris ja hänen isänsä palasivat Robertin seurassa takaisin saarelle. Mietittyään asiaa päätti viimemainittu antaa Mir Janin jäädä saarelle siksi kunnes hän itse tulisi takaisin. Vaara uuden dyakkilauman saapumisesta ei ollut suuri. Taung S'Alia kohdannut kohtalo ei ollut omiaan houkuttelemaan muita seuraamaan hänen esimerkkiään ja Anstruther huolehtisi siitä, että muhamettilaisella olisi riittävästi elintarpeita ja aseita. Joka tapauksessa oli hindulle edullisempaa oleskella vapaudessa Sateenkaarisaarella, kuin tulla pidätetyksi karanneena rangaistusvankina, siksi kunnes viranomaiset päättäisivät hänen kohtalostaan.
Mir Jan oli haltioissaan. Hän otti päästään turbaaninsa, asetti sen
Anstrutherin jalkoihin ja sanoi:
"Sahib, olen teidän koiranne. Jos jonain kauniina päivänä olen kylliksi arvokas olemaan palvelijanne, niin silloin tiedän Allahin antaneen syntini anteeksi. Minä tapoin miehen sentähden —"
"Rauhaa, Mir Jan! Anna hänen levätä."
Robert kokosi lompakot, rahat ja arvoesineet, jotka oli löytänyt kuolleilta laivatovereiltaan. Sir Arthur, joka luonnollisesti oli tuntenut kaikki korkeimmat upseerit Sirdarenilla, katseli niitä surullisin ilmein.
Iris oli antanut viedä laivalle ryysyiset vaatteensa, öljykangashattunsa ja kulmikkaat kenkänsä. Nyt otti hän vielä raamatun, Tennysonin kootut runot, kuhmuisen tinapikarin, revolverin ja sen Lee-Metford-kiväärin, jolla hän oli "pelottanut" dyakkeja, kun nämä olivat yllättämäisillään Anstrutherin ja Mir Janin. Häntä varten kokosi Robert sitäpaitsi muutamia dyakkihattuja, vöitä ja aseita sekä Taung S'Alin parangin ja yhden sumpitansin.
Lopuksi täytti Anstruther kaksi tyhjää öljyastiaa kultakvartsilla ja asetti päälle hiukan antimoniummetallia. Mir Jan kantoi kaikki odottavaan veneeseen.