"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris saadakseen aikaan keskustelun.
"En", mutisi toinen.
"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes puhuttavankaan."
"Käristetyn kinkun — ja korput — esimerkiksi?"
Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä vastauksesta, mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti.
Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin.
"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen koetellakseni patruunia?"
Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus kajahti, kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja siipien suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies sanoi tyynesti: "Kalalokkeja".
Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni, muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän sisästä ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti nopeasti muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja purskahti nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä teeskenneltyä.
"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun."