"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin koettaessaan päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä peijakasta miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle saarelle yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?"
Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin aikoi hän sen haudata.
Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo.
"Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään.
"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon päämme päälle."
"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti.
"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan ottamaan sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi mitä oli nähnyt — eräällä poikkeuksella — ja tyttö juoksi hänen edellään tarkastamaan tätä ihmettä.
"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen tarkastuksen jälkeen.
"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti miestä.
"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä sattui."