"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi merimies välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss Deane, muussa tapauksessa tulette sairaaksi."
Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo.
IV.
Sateenkaarisaari.
Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten. Välimatka ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi hidastuttivat pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut tie johti eteenpäin.
Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa eroitti hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha kasvullisuus ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun ihmisjalka rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden.
Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui, sillä aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa pitkän, kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean.
Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan levyinen avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä kaksi kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa.
Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän koetteli kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan täyttä.
"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita. Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain.