Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää.
"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista tilanteista."
Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta äkkiä johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus.
"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut."
Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis, oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä oli jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla Savoyssa. Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa jambon de York aux epinards sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti hänen väsyneitä kasvonpiirteitään.
Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa.
"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi.
"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi."
"Ja se on?"
"Lupa saada polttaa."