Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin ansaitsemattomasti moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi ihanalta, mutta sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä tavattomasti. Tulta lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa huimausta. Pyörtyisikö hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja kalliot alkoivat tanssia hänen silmissään. Iriksen ääni kuului epäselvänä ja tuntui tulevan hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän koetteli nousta, mutta tällä kertaa ei hänen rautainen tahtonsa totellut ja hän vajosi pimeyteen.
Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi. Katsoessaan tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän raivostui itseensä, että oli aiheuttanut ne.
"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta.
"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät.
"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?"
"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi sen kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa.
Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan hyvin vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä eloon. Hän ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut.
"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris hermostuneena. "Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja pakoititte minut lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?"
Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan asti.
"Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki kunnossa. Juokaa viini!"