"Luolasta hiekkaan hautautuneena."
"Vieläkö muuta?"
Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan etsimään korppuja.
Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi.
"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti. "Sanani johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä. Tämä on omituinen paikka — monessa suhteessa yllättävä."
"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani."
"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta."
"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun".
"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi."
"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta löydätte vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa."