Hän istui tupakoimassa ja tuumimassa siksi kunnes sade meni ohi ja saari kylpi ihanassa kuunvalossa.
Silloin hän nousi, aukasi oven ja seisoi hetken kuunnellen aaltojen kohinaa.
Äkkiä sattui hänen silmiinsä voimakas valonsäde, joka lankesi kallioon, johon luola oli kaivettu.
"Jupiterin kautta!" mutisi hän. "Tuota en ole milloinkaan ennen huomannut."
Hänen huomiotaan oli kiinnittänyt aivan luolan suun yläpuolella, noin neljänkymmenen jalan korkeudessa oleva ylätasanko. Se oli ehdottomasti luoksepääsemätön ja hyvin vaikea maasta käsin tutkia. Jenks oli toiminnan mies. Hän kiipesi lähimpään korkeaan puuhun, mutta ei ollut ehtinyt kahdeksaa jalkaa korkeammalle, kun useita lintuja lensi kirkuen pois yöpuultaan.
"Hitto vieköön," mutisi hän peläten Iriksen heräävän. Hän koetti edelleen kavuta oksien välitse ylöspäin, kun tuttu ääni sanoi:
"Mr Jenks, mitä ihmettä siellä teette."
"Sain halun vaihteen vuoksi nukkua kerran puussa."
"Olkaa kiltti ja vastatkaa vakavasti!"
"Olen enemmän kuin vakava. Tässä puussa on paljon pieniä piikkejä, jotka saavat hyvin totiseksi, kun koettaa kiivetä ylöspäin."