"Teillä ei kai ole mitään sitä vastaan, jos kutsuisin teitä keijukaiseksi?" sanoi Jenks poiskäännetyin katsein, etteivät ne puhuisi enempää kuin kieli.
"Ei, jos tarkoitatte hauskoja keijukaisia. Mutta pelkään, että 'mörkö' olisi koko joukon sopivampi sana. Katsokaa sunnuntai-iltapäivä-kävelypukuani!"
Hän levitti hamettaan ja se näytti tosiaankin surkuteltavalta. Se oli paikattu sekä parsittu, mutta kuitenkin niin täynnä reikiä, että itseään kunnioittava palvelija olisi epäillyt käyttää sitä tulisijan puhdistuksessa.
"Täällä on kylliksi miehen vaatteita" alkoi Jenks. "Saattaisi olla mahdollista — laittaa — niistä jotain, jota voisitte käyttää."
"Mutta ompelulankani on lopussa."
"Siinä tapauksessa on sitä valmistettava hampusta."
"Niin, se ehkä kävisi päinsä. Te löydätte aina keinoja."
"Pelkään tämän olevan huonon keinon. Mutta voitte myöhemmin hankkia itsellenne hyvitystä ostamalla muutamia kauniita pukuja Daucetilta tahi Worthilta."
Tyttö nauroi iloisesti. "Saattaahan sattua, että rakas vanha isäni, iloissaan löytämisestäni, antaa minun Parisissa kotimatkalla hypätä yli aisojen, mutta se ei kestä kauan. Me olemme sangen rikkaita, mutta minä en saa heittää kymmentätuhatta puntaa vuodessa vaan pukuihin."
"Te olette hyvin rikas, miss Deane."