"Silloin olin minä puolueellinen. Olen nähnyt hänet myöhemmin ja hän oli melkoisesti muuttunut. Nykyään hän on naimisissa ja on tullut lihavaksi."
"Viekas Jenks!" Iris asettui mukavasti ja valmistautui kuuntelemaan.
"Niin, mutta te ette milloinkaan joutuneet naimisiin hänen kanssaan", huomautti tyttö.
"En, Jumalan kiitos", sanoi merimies vakavasti. "Olimme tuskin kihlautuneet ennenkuin hän kuumuuden johdosta matkusti enonsa kanssa Simlaan. Siellä tapasi hän lordi Ventnorin, joka palveli varakuninkaan esikunnassa. — Jos sallitte, hyppäämme tämän kohdan yli — keksin silloin minkävuoksi matkustetaan Englantiin vaimoa etsimään. Kymmenenpäiväisen oleskeluni aikana Simlassa tuli minulle lordi Ventnorin kanssa yhteenotto klubissa puolustaessani arvotonta naista ja pääsin vakavista seurauksista vain senvuoksi, että minua kohtaan oli käyttäydytty pahoin. Siitä huolimatta oli poliittinen urani lopussa ja minä palasin rykmenttiini saadakseni asianomaisista papereista selon minkälainen onni minulla oli ollut."
"Tarkoitatteko suhdettanne miss Morrisiin?" kysyi Iris.
"Aivan niin. Ja nyt jättää Elisabeth näyttämön. Kun ei minusta ollut avioliittoon, asetin päämääräkseni tulla kunnon upseeriksi. Ja kun hallitus vuosi sitten tahtoi vapaaehtoisista muodostaa kiinalaisen rykmentin, ilmoittauduin ja tulin hyväksytyksi. Minulla oli onni saada palvella vanhan ystäväni eversti Costobellin päällikkyyden alaisena, mutta silloin lähetti pahansuopa kohtalo lordi Ventnorin kaukaiseen itään, tällä kertaa tärkeissä siviilitoimissa. Tapasin hänet silloin tällöin ja tulimme vakuutetuiksi, ettemme pitäneet toisistamme enempää kuin ennenkään."
"Eversti Costobell sairastui ja rykmentin päällikkyys joutui minulle koska majurimme oli matkoilla. Onnettomuudeksi valitsi everstin vaimo juuri sen ajan keimailulleen lordi Ventnorin kanssa. Kun en ollut tullut vielä niin ymmärtäväiseksi, että olisin hoitanut vain omia asioitani, huomautin asiasta madamelle ja hankin sillä tavoin itselleni verivihollisen. Hän ja lordi Ventnor tekivät suunnitelman tuhotakseen minut — kuten muistanette, olin joutunut lordin tielle myöskin Egyptissä —. Verukkeella, että halusi minulta neuvoa, houkutteli hän minut Hongkongissa olevan klubin puutarhan syrjäiseen osaan; lordi Ventnor oli myöskin näyttämöpaikalla, ja heidän yhteisen väitteensä johdosta käyttäytymisestäni, olin vähällä lyödä miehen kuoliaaksi."
"Lopun voi kertoa lyhyesti", jatkoi merimies vaiettuaan hetkisen. "Mitä hyödytti minun epätoivoinen kieltämiseni niitä todistuksia vastaan, jotka lordi Ventnor ja hänen liittolaisensa toivat esille! Vieläpä eversti Costobellkin uskoi vaimoansa ja tuli katkeraksi vihollisekseni. Naisraukka! Tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Niin, siinä on kaikki! Ja nyt olen täällä!"
"Voidaanko miehen elämä turmella niin helposti?" mutisi tyttö.
"Siltä näyttää. Mutta olen saanut palkintoni. Jos joskus näen mrs
Costobellin, kiitän häntä ystävänpalveluksesta."