Tohtori asetti molemmat kuvat takan reunustalle, astui pari kolme askelta taaksepäin ja katseli tyytyväisenä niitä muutaman minuutin. Sitten hän pyörähti ympäri ja sanoi äkkiä kuvia osoittaen:
— Nyt on koevuosi päättynyt. No, hyvät rouvat, onko minun kokeeni teidän mielestänne onnistunut?
— Ai, tottakin, nythän on vuosipäivä! huudahti Plenty-täti pudottaen hämmästyksissään silmän neuleestaan.
— Onnistunut erinomaisesti, vastasi Peace-täti hymyillen veljenpojalleen sydämellisen hyväksyvästi.
— Onhan hän vankistunut, mutta ulkomuoto pettää usein. Hänellä on heikko ruumiinrakenne, ei siitä koskaan kestävää tule, ruikutti Myra-täti.
— Minä myönnän auliisti, että mikäli on kysymys terveydestä, koe on onnistunut, myönsi Jane-täti armollisesti.
— Minä olen samaa mieltä ja menen vieläkin pitemmälle: minusta Alecin menetelmä on tehnyt lapselle ihmeitä. Tätä vauhtia hän on parin kolmen vuoden perästä oikea kaunotar, lisäsi Clara-täti ja se oli paras arviointi, minkä hän antaa saattoi.
— Minä tiesin aina, että Alec onnistuisi, ja olen oikein iloinen, kun te kaikki myönnätte sen. Tämä työ tuottaa hänelle enemmän kunniaa kuin aavistattekaan, ja hän ansaitsee siitä enemmän kiitosta kuin koskaan saa, huudahti Jessie-täti taputtaen ihastuksissaan käsiään, niin että pikku Jamien punainen sukka heilui kuin voitonlippu tuulessa.
Alec-tohtori kumarsi heille ja näytti hyvin tyytyväiseltä sanoessaan vakavasti:
— Kiitän teitä. Mutta nyt on edessä kysymys: jatkanko minä, sillä tämähän on ollut vasta alkua. Kukaan teistä ei tiedä, mitä takaiskuja on sattunut, mitä erehdyksiä olen tehnyt ja kuinka huolissani olen usein ollut. Myra on oikeassa eräässä suhteensa: Rose on hento olento, joka kukoistaa päivänpaisteessa, mutta kuihtuu nopeasti sen puutteessa. Hän ei ole luonnostaan heikko, mutta hän on perinyt äitinsä herkän luonteen ja tarvitsee viisasta huolenpitoa. Minä luulen löytäneeni oikean menettelytavan, ja teidän avullanne toivon voivani kasvattaa hänestä naisen, joka tuottaa iloa meille kaikille.