— Hyvä on. Kuuntele sitten äläkä suotta kiemurtele, niin kuin kaikki muut tekevät. Eikö tohtori sanonutkin, että silmäni ovat pahemmat, kun hän viimeksi oli täällä? Äiti ei tahtonut kertoa, mutta sinun täytyy.
— Minä luulen, että hän sanoi niin, änkytti Rose.
— Enkös arvannutkin! Sanoiko hän, että voin mennä syksyllä kouluun?
— Ei, et voi, Mac, kuiskasi Rose.
Mac parahti kerran, sitten hän puristi huulensa yhteen ja veti syvään henkeä aivan kuin Rose olisi antanut hänelle kovan iskun. Hän hillitsi kuitenkin itsensä ja kysyi hetkisen kuluttua aivan rauhallisesti:
— Kuinka pian hän luulee minun voivan jatkaa lukujani?
Oli suunnattoman vaikeaa vastata tähän kysymykseen. Mutta Rose tiesi, että hänen täytyi, sillä Mac-setä oli pyytänyt Rosea ilmoittamaan kauhean sanoman onnettomalle serkulleen.
— Ei vielä moneen kuukauteen.
— Kuinka moneen? Mac kysyi kiivaasti.
— Ehkei vuoteen.