— Hän on oikea Campbell, ja hänellä on lämmin sydän. Jane-täti ei suinkaan suosi tunteilua, ja siksi Stevekin on saanut oppia peittämään tunteensa, mutta kyllä hänellä niitä on ja sinun pitää houkutella ne esiin, ei hupsusti, vaan niin että hän miehistyy ja vakavoituu.
— Minä koetan. En tunnustaisi tätä kaikille, mutta pidän hänestä juuri sen takia, ja me sovimme mainiosti yhteen. Muista ettet hiisku sanaakaan, jos tapaamme jonkun, sillä haluan pitää asian salassa ainakin viikon, lisäsi Kitty pujauttaen nenäliinan näkyvistä, kun vaunut pysähtyivät myymälän eteen, jossa he aikoivat käydä.
Rose lupasi mutta hymyili, sillä Kittyn omat kasvot paljastivat uutisen sanoittakin.
— Käydään ihan vain vilkaisemassa silkkejä. Kysele sinä minulta neuvoa valkoisten suhteen, ja minä katselen värillisiä. Äiti tahtoisi atlassilkkiä, mutta se on jo vanhanaikaista, ja minä olen päättänyt hankkia kaikkein paksuinta kohokuvioista mitä löydän, kuiskasi Kitty, kun he kulkivat pitkien myymäläpöytien ohi.
— Eikö tuo opaalinvärinen ole viehättävää! Minä olen varmaan liian tumma käyttämään sitä, mutta sinulle se sopisi erinomaisesti, lisäsi Kitty merkitsevästi syrjästä, kun Rose seisoi valkoisten silkkikankaiden keskellä ja hän puolestaan oli olevinaan kiinnostunut värillisistä.
— Mutta en minä oikeastaan tarvitse nyt uutta pukua.
— Mitä siitä, osta pois vaan, muuten kangas loppuu. Sinä olet pitänyt jokaista pukuasi jo niin monta kertaa, että sinun on pakosta hankittava uusi. Oi taivas, jos minulla olisi niin paljon taskurahaa kuin sinulla, hankkisin uuden puvun jok'ikisiin kutsuihin, Kitty vastasi katsellen kateellisena sateenkaaren väreissä välkkyviä kangaspakkoja.
Terävä-älyinen myyjä huomasi, että suunnitteilla oli häät, sillä kun kaksi nuorta tyttöä kuiskailee, hymyilee ja punastuu kaupassa ollessaan, myyjät vainuavat heti morsiusostoksia. Kooten silkit tottunein käsin myyjä piteli niitä nähtävinä ja huomasi ensi silmäyksellä kumpi oli morsian, kumpi ystävätär; Kitty nimittäin syventyi tutkimaan valkoisen silkin poimuilemista niin hartaana, ettei siitä saattanut erehtyä, Rose taas silmäili opaalinväristä kuin olisi tuskin kuullut mitä imelä ääni puheli:
— Todella hieno kangas, vasta saapunut, Pariisin viimeistä muotia; erittäin harvinainen väri, sangen arka, kuten neiti sanoo, mutta hurmaava vaaleaveriselle.
Kangas oli todella kaunista, ja äkkiä Rose oli näkevinään sen pukuna yllään. Vaalea silkki kimmeltäisi hennon pitsin läpi kuin jääkukkien takaa; puvussa olisi antiikkisaiheiset koristeet, ja kaikki asusteet olisivat niin täydelliset kuin vain aikaa, hyvää makua ja rahaa säästelemättä voi hankkia.