Hän kääntyi helpottuneena Macin puoleen, otti varovasti pois 'silmälaput', kuten Jamie sanoi, ja katseli suoraan rehellisiin sinisilmiin, jotka olivat niin vilpittömät ja ystävälliset, että Rosen sydän lämpeni, kun hän antoi takaisin silmälasit ja sanoi:
— Sinä et ole muuttunut, Mac-kulta, ja siitä minä olen iloinen!
— Sano nyt jotain oikein herttaista minulle, sillä minä olen suvun kukkanen, sanoi Steve kierrellen vaaleita viiksiään.
Rose huomasi heti, että Keikari oli entistä enemmän nimensä veroinen, ja lannisti heti hänen turhamaisuutensa nauraen kiusoittavasti:
— Suvun kukkasen nimi onkin sitten Kukonharja.
— Älä, siinäpä sait, ivasi Will.
— Ole kiltti ja päästä meidät vähällä! kuiskasi Geordie, kun heidän vuoronsa tuli.
— Senkin humalasalot! Minä olen ylpeä teistä. Mutta älkää tyystin kasvako näköpiiristä älkääkä koskaan hävetkö katsoa naista silmiin, vastasi Rose taputtaen lempeästi kumpaakin ujoa nuorta jättiläistä poskelle, sillä molemmat olivat tulipunaiset, vaikka heidän pojansilmänsä olivat yhtä tyynet ja kirkkaat kuin kesäinen järvi.
— Sitten minä! Ja Jamie koetti näyttää niin miehekkäältä kuin taisi, sillä hän tunsi, ettei esiintynyt oikein edukseen kookkaitten sukulaisten rinnalla. Mutta kaikkien mielestä hän sai parhaan arvosanan, kun Rose kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suudellen häntä sanoi:
— Sinun pitää olla nyt minun poikani, sillä toiset ovat jo liian suuria, ja minä tarvitsen uskollisen pikku hovipojan toimittelemaan asioitani.