— Kautta Konfutsen! Onpa se ihana tulevaisuus! puhkesi Mac nauramaan. — Tämähän on ihan hälyttävää. Tauti näyttää tarttuvan ja on varmaan jotain uudenlaista tulirokkoa, ainakin Annabelin poskista ja Kittyn puvusta päätellen, hän lisäsi katsellen kyseisiä nuoria naisia veitikka silmäkulmassa.
— Älä ole epäkohtelias, vaan mene sinäkin kihloihin, sillä se on nyt muotia. Kuulin rouva Vanin sanovan vanhalle rouva Joylle, että tästä tulee oikea avioliittovuosi. Kyllä se tauti sinuunkin varmasti tarttuu, vastasi Rose siirtäen laahustaan, sillä Macin oli yhä vaikeata estää pitkiä koipiaan sotkeutumasta tuohon satimeen.
— Tauti ei näytä tuskalliselta, mutta minun täytyy olla varovainen, sillä minulla ei ole nyt aikaa sairastella. Mitkä ovat oireet? kysyi Mac.
— Jos vielä pääset tanssiin mukaan, niin kerron, nauroi Rose, kun hänen parinsa tanssi väärään nurkkaan, törmäsi toiseen herrasmieheen ja palasi tyynenä kuin olisi juuri suorittanut oikean vuoron.
— No, kerrohan nyt miten ei pidä menetellä, sanoi Mac, kun Rose vuorollaan oli liidellyt edestakaisin.
— Sinä näet nuoren tytön, ja hän on mielestäsi erityisen hurmaava — samantekevää onko hän todellisuudessa sellainen vai ei. Sinä rupeat kovasti ajattelemaan häntä, tahdot nähdä häntä usein ja tulet ylimalkaan tunteelliseksi ja hupsuksi, aloitti Rose.
— Minusta tuo ei kuulosta houkuttelevalta. Eikö tautiin ole mitään rokotetta, sillä jos sitä on tänä vuonna liikkeellä, tietysti se tarttuu minuunkin, ja siinä voi käydä hullusti, sanoi Mac pirteästi. Hän halusi huvittaa Rosea, sillä hän oli Alec-sedän viittauksista päätellyt, että tytöllä oli ollut vähän huolia.
— Toivottavasti se tarttuu, sillä sinä mahdat olla kerrassaan huvittava potilas.
— Hoidatko sinä sitten minua niin kuin ennenkin?
— Voinhan minä koettaa. Sairastu vain lievästi ensimmäiselle kerralla, niin et tarvitse paljon hoitoa.