— Emme me ole.
— Olen iloinen siitä, sillä pelkään tosiaan, ettei Charliella ole lujat periaatteet, vaikka hän on hurmaava poika eikä häntä voi torua. Ethän pahastu, vaikka puhunkin näin, lisäsi Kitty, kun Rose ei heti vastannut.
— En tietenkään, sinähän olet nyt yksi meistä, ja voin puhua sinulle suoraan. Eräässä suhteessa voit varmaan olla Stevelle suureksi avuksi. Olit aivan oikeassa siinä, mitä sanoit Charliesta, hänen periaatteistaan ja viehätyksestään. Steve ihailee häntä tavattomasti ja on pikkupojasta asti aina mielellään matkinut hänen käytöstään. Tuo jäljittely ei ole aivan vaaratonta. Näytä sinä Stevelle luottavasi siihen, että hän pysyy kunnollisena, ja auta häntä.
— Tietenkin. Ja kun hänestä on tullut täydellinen, Charlie matkii ehkä häntä. Minulla tuntuukin olevan paljon tehtävää.
— Meillä kaikilla on paljon tehtävää. Sinä ehkä luulet, ettei Febe nyt tee mitään Archien hyväksi. Mutta kyllä hän tekee, hän kirjoittaa kerrassaan loistavia kirjeitä, ne kannustavat Archieta ja saavat meidät kaikki rakastamaan ja ihailemaan Febeä entistä enemmän.
— Miten hän menestyy? kysyi Kitty, sillä vaikka nimittikin itseään hanheksi, hän oli kyllin hienotunteinen huomatakseen, ettei Rose välittänyt puhua Charliesta.
— Mainiosti. Muistathan että hän lauloi täällä kirkkokuorossa, ja se oli hänelle hyvä suositus. Hän sai erinomaisen paikan L:n uudessa kirkossa ja saa sieltä hyvän palkan; hänellä on jo säästöjäkin. Ei pelkoakaan, ettei Febe menestyisi, hän on niin taitava ja tarmokas. Toisinaan toivon, että voisin karata hänen luokseen ja ryhtyä työhön minäkin.
— Niin, Rose. Meillä rikkailla tytöillä on omat vaikeutemme niin kuin köyhilläkin, meitä ei vain kukaan sääli, huokasi Kitty. — Kukaan ei tiedä, kuinka paljon joskus kärsin asioista, joita en voi muille kertoa. Eikä kukaan välitä osoittaa myötätuntoa tytölle, jolla on hyvät vaatteet ja paljon kosijoita. Annabel sanoi aina ennen, että hän kadehti minua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa, mutta ei hän enää kadehdi, kun ihastui pieneen kiinalaiseensa. Voitko sinä käsittää, kuinka hän saattoi rakastua Funiin.
Ja tytöt alkoivat lörpötellä. Vakava keskustelu jäi sillä kertaa siihen, mutta kun Kitty viimein lähti, hänellä oli pieni hyödyllinen kirja muhvissaan, päättäväinen ilme kasvoillaan ja niin mainioita itsekasvatussuunnitelmia pikku päässään, että näytti siltä kuin hänestä ja Stevestä tulisi aikakautensa ihannepariskunta.
14