CLARA-TÄDIN SUUNNITELMA
Pyrkiessään uuteen suuntaan Charlie oli monen muun intoilijan tavoin mennyt äärimmäisyydestä toiseen: koettaessaan väistää kiusausta hän kielsi itseltään monta viatontakin huvia. Taiteen harrastus oli hyvä puolustus yksinololle, jota hän luuli parhaaksi katumusharjoitukseksi. Niinpä hän istui tunnista toiseen pyöritellen haluttomasti kynää tai pensseliä ja keskeytti työnsä vain tehdäkseen kerran päivässä hurjan ratsastusretken Brutuksellaan.
Ihmiset olivat tottuneet hänen oikkuihinsa ja laskivat leikkiä tästä uudesta päähänpistosta. Mutta kun sitä kesti viikosta toiseen ja kaikki houkuttelut olivat turhia, entiset toverit lakkasivat ahdistamasta häntä ja sukulaiset alkoivat uskoa, että poika oli vihdoin vakiintumassa.
Onneksi Clara-rouva jätti Charlien rauhaan, sillä Alec-tohtori oli pitänyt hänelle puhuttelun, ja suututtuaan ensin hirveästi nuhdeltava oli käynyt levottomaksi ja lopulta ihan nöyräksi; sillä Rosea koskevasta suunnitelmasta oli tullut hänelle päähänpinttymä, ja hän olisi pukenut Charlien vaikka säkkiin ja tuhkaan, jos päämäärä olisi ollut siten saavutettavissa. Hän väheksyi Rosen mielipahan syytä ja piti tyttöä ahdasmielisenä; niinpä hän kohteli Charlieta kuin syyttömästi kärsivää, mikä ei suinkaan ollut omiaan innostamaan eikä tukemaan poikaa.
Rose halusi olla ystävällinen ja koetti monin tavoin auttaa serkkuaan varmana siitä, että onnistuisi — kuten niin monet toiveikkaat naiset, jotka eivät aavistakaan, kuinka paljon voimakkaampi on hillitsemätön tahto kuin uskollisinkaan rakkaus. Mutta vaikeata se oli, sillä jos antoi hiukankin tunnustusta tai kiitosta, Charlie näytti niin toiveikkaalta, että Rose pelkäsi luvanneensa liikoja. Siksi elämä ei ollut kummallekaan kovin mukavaa. Sillä aikaa kun Charlie 'rääkkäsi sieluaan ja ruumistaan' Rosea miellyttääkseen, tämä puolestaan koetti oppia, kuinka voisi eniten hyödyttää Charlieta.
Tällä kannalla olivat asiat, kun Rose eräänä päivänä sai kirjeen
Clara-rouvalta:
"Rakas tyttöseni! Sääli toki Charlie-parkaa ja pistäydy täällä hänen ilokseen. Hän on niin surullinen, että sydäntä vihloo. Hänellä on suuri suunnitelma ja minusta se on vallan loistava, kunhan sinä vain suostut siihen. Lähde hänen kanssaan iltapäiväajelulle, niin saatte keskustella asiasta. Hän olisi siitä kovin iloinen, samoin tätisi
Clara."
Rose luki kirjeen kahteen kertaan ja harkitsi hetkisen asiaa tuijottaen hajamielisesti pienelle lahdenpoukamalle, joka näkyi hänen ikkunastaan. Nähdessään tummien hahmojen liikkuvan reippaasti sinne tänne lahden jäällä hän keksi, kuinka voisi välttää ajeluretken, sillä hän pelkäsi sitä monestakin syystä. — Tuo on turvallisempaa ja hauskempaa, hän ajatteli ja meni pöytänsä ääreen kirjoittamaan vastauksen:
"Täti kulta! Minä pelkään Brutusta, mutta olisi hauskaa jos Charlie lähtisi luistelemaan kanssani; se tekisi varmaan hyvää meille molemmille. Voin kaikessa rauhassa kuunnella siellä hänen suunnitelmiaan; ole hyvä ja kerro terveisiä, että odotan häntä kolmelta. Sydämellisin terveisin