— Laskin hänet vain hetkeksi maahan, kun hän huusi, ja tyttö pyrki heti rapakkoon kuin ankanpoikanen. Minä ostan kyllä uudet — ja vaatteita myös. Mistä niitä saa ja mitä minä pyydän ja kuinka paljon ostan? Mac kysyi kaivellen lompakkoaan innostuneena, mutta surkean tietämättömänä.
— Minä kyllä huolehdin niistä. Meillä on aina varalla vaatteita "Ruusutarhan" väelle, niistä saa pian kokoon Dulcen vaatevaraston. Sen sijaan voisit tiedustella tytön isää; toivottavasti lasta ei tulla vaatimaan pois juuri kun olen oppinut pitämään siitä. Tiedätkö hänestä mitään?
— En muuta kuin että hänet on tuomittu vankeuteen yhdeksikolmatta vuodeksi; hän tuskin tulee sinua häiritsemään.
— Sehän on kauheata! Febe taisi tosiaan olla onnellisempi, kun ei tiennyt isästään mitään. Rupean heti työhön ja koetan kasvattaa vangin pikku tyttärestä kunnon naisen, niin että hänellä olisi itsellään kunniallinen nimi, koska isä ei voi antaa hänelle muuta kuin häpeää.
— Setä voi neuvoa sinua siinä, jos tarvitset apua. Hänen ensimmäinen yrityksensä onnistui niin hyvin, ettet paljon apua kaipaakaan, sanoi Mac poimien kuudennen kerran lankarullat lattialta.
— Kyllä minä tarvitsen, sillä pienestä ihmisestä on suuri vastuu, enkä aio suhtautua asiaan kevyesti, sanoi Rose totisena, vaikka monimerkityksinen kohteliaisuus miellyttikin häntä kovin.
— Febehän on onnistunut loistavasti, ja sinä aloit jo varhain kasvattaa häntä.
— Niin teinkin, ja se rohkaisee minua! Voi sitä tyttöä! Kyllä hän oli ällistynyt, kun ehdotin, että hän tulisi sisarekseni! Muistan sen ihan selvästi; setä oli juuri palannut matkalta, ja minä olin riemusta pakahtua saatuani laatikollisen lahjoja. En aavistanut, että lapsellinen tarjoukseni johtaisi niin hyviin tuloksiin! ja Rose jäi onnellisesti hymyillen muistelemaan entisiä aikoja sillä aikaa kun Dulce pisteli pienillä sormillaan lopun ruuan suuhunsa.
— Kas tässä siunaus sen poloisen, jonka onni itse johti ovelles.
Anna minun auttaa parhaani mukaan. Hyvästi, Dulcineani. Silittäen hyvästiksi pehmeätä tukkaa Mac lähti kertomaan menestyksestään äidilleen, joka näennäisestä kylmäkiskoisuudestaan huolimatta jo mietti mielessään, kuinka voisi helliä tätä hankalaa lasta.