— Kiitoksia. Kaipasinkin juuri jotain hienoa luettavaa ja tämä taitaa todella olla sopivaa. Jessie-täti saattaa kyllä tuumia, että minä ylpeilen, kun koetan lukea Emersonia.
Silloin kuului "Hei, hei!" ja katsoessaan ympärilleen he näkivät Jamien tutkivan heitä arvostelevasti; pojalla oli käärö siirappinekkuja toisessa kädessä, kimppu uusia ongenkoukkuja huolellisesti toisessa ja hattu kenotti takaraivolla.
— Mitäs kuuluu, poikaseni? kysyi Mac nyökäten.
— Hienoa. Hauskaa että tulit! Luulin jo Archien taas ilmestyneen tänne, eikä hänestä ole iloa. Mistä sinä tulit? Ja mitä varten? Kuinka kauan aiot viipyä? Tahdotko yhden? Ne ovat hurjan hyviä?
Kysymyksen toisensa perään pudotellen Jamie lähestyi, puristi reippaasti kättä, istui pitkän serkkunsa viereen ja tarjosi vieraanvaraisesti kaikille nekkujaan.
— Tuliko kirjeitä? kysyi Rose ottamatta tahmeita makeisia.
— Koko pinkka, mutta äiti ei muistanut antaa niitä, ja minulle tuli hoppu, kun rouva Atkinson sanoi, että oli tullut vieraita, enkä minä ehtinyt odottaa, selitti Jamie suu täynnä.
— Minä pistäydyn hakemassa. Täti on varmaan väsynyt, ja olisi hauska lukea uutiset yhdessä.
— Mukava tyttö, huomautti Jamie, kun Rose lähti ajatellen, että Mac ehkä haluaisi tukevampia virvokkeita kuin makeiset.
— Kyllä kai, kun juoksutat häntä asioillasi, senkin laiskuri, vastasi Mac katsoen pitkään Rosen jälkeen.