— Taitaa kuulua asiaan, että te kaikki tulette noin levottomiksi ja lennätte pois, mutta on ikävä päästää teidät toinen toisensa jälkeen ja jäädä tänne yksin. Charlie on poissa, Archie ja Steve ajattelevat vain tyttöjään, nuoremmat pojat ovat koulussa, Jamie on enää 'leikkimässä Rosen kanssa'.
— Mutta minähän tulen takaisin, ja olet varmaan iloinen lähdöstäni, kun tuon sinulle…, aloitti Mac äkkiä innostuen ja puraisi sitten huultaan kuin olisi ollut puhumaisillaan sivu suunsa.
— Mitä tuot? kysyi Rose uteliaana, sillä sanat ja liikkeet eivät olleet Macille ominaiset.
— En muistanut kuinka kauan kestää, ennen kuin saa diplomin, Mac sanoi kävellen poispäin.
— Yksi hyöty sinun lähdöstäsi on. Tapaat Feben ja voit kertoa minulle hänen asioistaan, sillä hän on niin vaatimaton, ettei itse kerro puoliakaan. Tahdon tietää kuinka hän menestyy. Lupaathan kirjoittaa.
— Lupaan toki, Mac nauroi hiljaa itsekseen kumartuessaan katsomaan takan reunustalla olevaa Psykheä. — Onpa tämä sievä, hän lisäsi totisena ja otti sen käteensä.
— Ole varovainen. Setä antoi sen minulle uudenvuodenlahjaksi, ja minä pidän siitä kovasti. Psykhe nostaa juuri lamppuaan nähdäkseen miltä Eros näyttää, koska ei ole vielä nähnyt häntä, sanoi Rose järjestellen ompelupöytäänsä.
— Sinun pitäisi hankkia tänne Eros katseltavaksi. Psykhe on odottanut melkein vuoden ja saanut katsella pelkkää pronssista sisiliskoa, sanoi Mac katsoen hiukan ujosti ja samalla rohkeasti, ja se oli outoa ja nolostuttavaa.
— Eros pakeni tiehensä heti kun Psykhe herätti hänet, ja nyt tyttöparan on ikävä.
— Tiedätkö, hän on ihan sinun näköisesi? Hiukset solmulla ja kasvot henkevät. Etkö itse huomaa sitä? kysyi Mac kääntäen siroa kuvaa Rosea kohti.