Archie veti Feben käden kainaloonsa ja vei hänet kolkkaan, joka muiden mielestä oli ruma puistikko; keskellä oli laudoilla peitetty suihkukaivo, joitakin likomärkiä nurmitilkkuja ja kuihtuneita lehtiä, jotka tanssivat talvituulessa. Mutta heidän mielestään se oli suvinen paratiisi, ja he kävelivät edestakaisin kalpeassa auringonpaisteessa aavistamatta lainkaan, että olivat mielenkiintoista nähtävää monille rouville ja herroille, jotka odottivat kärsimättömästi päivällistään tai haukottelivat ikävien kirjojensa ääressä sunnuntaitaan viettäen.
— Joko nyt tulet kotiin, Febe? kysyi Archie hellästi katsoen tytön maahanluotuja kasvoja ja miettien, miksi kaikki naiset eivät käyttäneet pientä, mustasta sametista tehtyä päähinettä, jossa oli tummanpunainen ruusu.
— En. En ole vielä tehnyt tarpeeksi, aloitti Febe ja huomasi, että oli vaikea pysyä vuosi sitten tekemässään päätöksessä.
— Olet jo näyttänyt, että voit hankkia itsellesi toimeentulon ja ystäviä ja kuuluisan nimen jos tahdot. Sitä ei kukaan voi kieltää, ja me olemme kaikki ylpeitä sinusta. Mitä vielä pyydät?
— En oikein tiedä, mutta olen hyvin kunnianhimoinen. Tahdon tulla kuuluisaksi, tehdä jotain teidän kaikkien hyväksi, uhrata jotain Rosen puolesta, ja jos voin, myös luopua jostakin teidän tähtenne. Anna minun vielä odottaa ja tehdä työtä, vastasi Febe niin vakavasti, että Archie tiesi taivuttelun olevan turhaa.
— Sinä olet ylpeä! Mutta rakastan sinua vain enemmän sen vuoksi ja ymmärrän tunteesi. Rose selitti minulle sinun asemasi, enkä ollenkaan ihmettele, ettet voi unohtaa rakkaitten tätieni epäystävällistä käyttäytymistä, vaikka he eivät mitään sanoneetkaan. Koetan olla kärsivällinen, mutta vain yhdellä ehdolla, Febe.
— Mikä se on?
— Että saan tulla joskus käymään ja että pidät tätä sormessasi, sanoi Archie ottaen sormuksen taskustaan ja vetäen Feben lämpimän käden esiin muhvista.
— Ei nyt — ei täällä, penäsi Febe ja katsoi ympärilleen kuin huomaten äkkiä, etteivät he olleetkaan yksin.
— Ei meitä kukaan näe, ajattelin kyllä sitä. Ja Archie pysähtyi juuri suihkukaivon taakse niin, että se peitti heidät kaikkien näkyvistä, sillä rakennuksia oli vain yhdellä puolen.