— Tämä vasta on epäilyttävän näköinen: miehen sormus, jonka kiveen on hiottu lootuskukka, ja kirje vieressä. Minua vapisuttaa kysyä: kuka, milloin ja missä?
— Muuan herrasmies syntymäpäivänäni Kalkuttassa.
— Uskallan taas hengittää, hän oli taattoni.
— Älä ole noin mieletön! Tietenkin hän. Stephen-setä piristi parhaansa mukaan vierailuani. Sinun pitäisi mennä kuuliaisena poikana tervehtimään häntä eikä laiskotella täällä.
— Tuota samaa Mac-setä aina jauhaa minulle, mutta minäpäs en aio antaa torumisella pelotella itseäni orjantyöhön, ennen kuin olen ensin nauttinut vapaudestani, mutisi Charlie uhmaavasti.
— Sinä saatat mennä vapaudessa niin pitkälle, ettet osaa enää takaisin, vastasi Rose vakavasti.
— Ei hätää mitään, kun sinä huolehdit minusta, niin kuin näyt luvanneen tehdä tässä kirjeessä saamistasi kiitoksista päätellen. Isäntäparka! Olisi tosiaan hauska tavata häntä, siitä on jo neljä vuotta kun hän viimeksi kävi kotona, ja hän on tainnut rikastua aika lailla.
Jo aikoja sitten Rose oli huomannut, että vaimon kiintymys seuraelämään teki kodin Stephen-sedälle niin vastenmieliseksi, että hän mieluummin pysytteli maanpaossa perustellen jatkuvaa poissaoloaan liikeasioilla. Tyttö ajatteli tätä katsellessaan Charlieta, kun tämä käänteli sormusta kasvoillaan vakava ilme, joka sopi hänelle, ja pitäen hetkeä soveliaana Rose virkkoi:
— Kyllä hän on menestynyt hyvin. Charlie, ajattele tässä asiassa enemmän velvollisuuksiasi kuin huviasi, sitä et koskaan kadu.
— Tahdotko sinä että lähden? Prinssi kysyi nopeasti.