— Ihmiset arvostelevat ja karttavat sinua.
— Eivät ne, joiden mielipiteille annan arvoa.
— Naisten ei pitäisi pistää nokkaansa sellaisiin paikkoihin.
— Minulle on opetettu, että heidän pitää.
— Niin, ja saat vielä jonkin kauhean taudin ja menetät kauneutesi, mihinkäs silloin joudut? jatkoi Charlie arvellen taltuttavansa sillä nuoren ihmisystävän.
Mutta se ei auttanut, sillä Rose vastasi silmät kirkastuen, kun hän muisti keskustelunsa Alec-sedän kanssa:
— Ei se hauskaa olisi, mutta olisi siitäkin yksi ilo. Kun olisin kadottanut kauneuteni ja antanut pois rahani, tietäisin ketkä ovat todellisia ystäviäni.
Charlie pureskeli hetkisen vaiti kynänvartta ja kysyi sitten nöyrästi:
— Saisinko kunnioittavasti tiedustella, mistä uudistuksista oikein on kysymys vanhoissa taloissa, joita niiden hyväntahtoinen omistaja korjauttaa?
— Aion vain järjestää niihin kodikkaita asuntoja köyhille, yksinäisille naisille. Hehän eivät voi maksaa paljon, mutta kärsivät joutuessaan asumaan meluisissa, likaisissa ja täyteen ahdetuissa vuokrakasarmeissa. Minä voin auttaa ainakin muutamia ja aion koettaa.