— Enhän voinut muutakaan, sanoi Mac nojautuen ovea vasten ja koettaen olla huohottamatta.
— Eihän sinun olisi tarvinnut juosta itseäsi puolikuoliaaksi moisen pikkuasian vuoksi. Pitihän sinun tietää, että voin hyvin huolehtia itsestäni, varsinkin kun siellä oli niin paljon tuttavia. Istu toki hetkeksi. Febe kiltti, tuo toinen kuppi, tätä poikaa ei päästetä kotiin ennen kuin hän on levännyt ja virkistynyt juoksunsa jälkeen, komensi Rose.
— Älä ole minulle kiltti, minä joisin mieluummin koiruhoa kuin kaakaota, jos sinulla sattuisi olemaan valmiina, vastasi Mac surkeasti huokaisten painuessaan sohvalle ja ottaessaan Feben tarjoaman juoman.
— Jos sinulla olisi heikko sydän, olisi tuollainen ravi tappanut sinut. Älä tee sitä toista kertaa, varoitti Rose tarjoten hänelle viuhkansa, jotta Mac saattoi viilentää kuumaa otsaansa.
— Ei minulla sydäntä olekaan.
— Onpahan, se takoo kuin höyryvasara, ja se on minun syyni. Minun olisi pitänyt poiketa teille sanomaan, että olen turvassa.
— Ei juoksu mitään, mutta tällainen häpeä! Juoksen tuon matkan usein liikuntaa saadakseni, eikä se mitään tee, mutta tänä iltana olin kuin vimmattu ja löin varmasti ennätyksen. "Älä nyt huolehdi, vaan ole ihan rauhassa ja maistele teejuomaasi", kuten romaaneissa sanotaan.
— Mitä sinä tiedät sellaisesta? kysyi Rose ällistyneenä.
— Vaikka kuinka paljon! Luuletko etten minä lue romaaneja?
— Luulin ettet sinä lue muuta kuin kreikkaa ja latinaa ja joskus sattumalta silmäilet Webskyn pseudofiitteja ja Johanngeorgenstadtin monokliineja.