Macin silmät revähtivät selko selälleen, mutta sitten hän huomasi pilan ja yhtyi nauruun niin sydämestään, että yläkerrasta kuului Plenty-tädin ääni, joka kysyi unisena ja hätäisenä:
— Onko tuli irti?
— Ei, täti hyvä, kaikki on kunnossa, minä vain sanon hyvää yötä, vastasi Mac haeskellen lakkiaan.
— Lähde nyt sitten heti, että tyttö pääsee nukkumaan, jatkoi vanha neiti palaten vuoteeseensa.
Rose kipaisi eteiseen ja sieppasi setänsä turkin, kun Mac astui kirjastosta etsien hajamielisesti omaa päällystakkiaan.
— Eihän sinulla takkia ollutkaan, senkin yöjuoksija! Ota tämä ja pidä ensi kerralla järki tallella, tai et pääse yhtä vähällä, hän sanoi tarjoten painavaa turkkia ja tirkistellen sen takaa serkkuaan nauravin silmin.
— Ensi kerralla! Annatko siis anteeksi? Saanko vielä näyttää, etten ole vallan tomppeli? huudahti Mac liikuttuneena ja halasi suurta turkkia.
— Minäkö pitäisin sinua tomppelina! Päinvastoin sinun oppineisuutesi ihan hätkähdytti minua tänä iltana. Sanoinkin Stevelle, että meidän pitäisi olla ylpeät filosofistamme.
— Oppineisuus hiiteen! Minä näytän sinulle, että olen mies siinä missä muutkin, ole sitten minusta ylpeä tai älä! huudahti Mac nyökäten niin, että lasit tipahtivat hänen nenältään, kun hän sieppasi lakkinsa ja lähti.
Pari päivää myöhemmin Rose lähti tervehtimään Jane-tätiä kuten hänellä oli tapana kerran pari viikossa. Kiivetessään yläkertaan hän kuuli merkillistä ääntä salista ja pysähtyi tahtomattaan kuuntelemaan.