— Jalka on parantunut paremmin kuin luulinkaan. Antakaa pojalle keppi, alkakoon vain liikuskella täällä sisällä.
— Eläköön! huusi Nat ja ryntäsi ulos kertomaan toisille hyvää uutista.
Kaikki olivat iloisia, ja päivällisen jälkeen koko joukko kerääntyi katsomaan, kun Dan harppoi kepin varassa muutaman kerran edestakaisin salissa ja asettui sitten kuistille, jossa hänellä oli jonkinlainen vastaanotto.
Häntä ilahdutti suuresti toisten huomaavaisuus ja hyväntahtoisuus ja hänen mielihyvänsä kasvoi hetki hetkeltä, sillä pojat kävivät kunniatervehdyksellä, pikku tytöt kiidättivät hänelle jakkaroita ja tyynyjä ja Teddy vartioi häntä kuin jotakin heikkoa olentoa, joka ei selviä omin voimin. Heidän istuskellessaan ja seisoessaan vielä rappusilla portin eteen pysähtyivät vaunut, joista heilutettiin hattua. Rob juosta piipersi portille minkä jaloistaan pääsi ja huusi täyttä kurkkua:
— Teddy-setä, Teddy-setä!
Kaikki pojat Dania lukuunottamatta karkasivat hänen jälkeensä koettaen joutua ensimmäisenä avaamaan porttia, ja pian vaunut pysähtyivät pihalle täynnä poikia, joiden keskellä Teddy-setä istui nauraen pieni tyttärensä polvellaan.
— Pysäyttäkää riemuvaunut ja antakaa Jupiterin astua niistä, hän sanoi, hyppäsi vaunuista ja juoksi portaille, joilla rouva Bhaer seisoi nauraen ja käsiään taputtaen kuin nuori tyttö.
— Mitä kuuluu, Teddy?
— Kaikki hyvin.
Sitten he kättelivät ja Laurie-herra antoi Bessin Jo-tädin syliin ja sanoi lapsen puristaessa lujasti tätiään kaulasta: — Pikku kähäräpää oli niin kovasti tulossa tänne, että lähdin tuomaan häntä, varsinkin kun itse aivan riuduin halusta nähdä sinua. Tulimme leikkimään muutamaksi tunniksi poikien kanssa ja katsomaan, kuinka jaksaa 'kenkätalon eukko, jolla on sata lasta ja elämä puuhakasta'.