— Sehän hauskaa! Leikkikää, mutta älkää tehkö mitään pahaa, vastasi Jo-rouva, kun pojat kerääntyivät Bessin ympärille ihailemaan hänen kultaisia kiharoitaan, hienoa pukuaan ja ylhäistä käytöstään, sillä pikku 'prinsessa', kuten he sanoivat, ei antanut kenenkään suudella itseään, hymyili vain pojille tätinsä sylistä ja taputti heitä suopeasti päähän pikku kätösillään. Kaikki jumaloivat häntä, varsinkin Rob, joka piti Bessiä jonkinlaisena nukkena; hän ei uskaltanut koskea tyttöön, koska pelkäsi tämän särkyvän, vaan katseli häntä kunnioittavan välimatkan päästä ja oli onnellinen, kun pikku ylhäisyys suvaitsi huomata hänet. Koska Bess halusi heti nähdä Daisyn keittiön, Jo-rouva kantoi hänet sinne ja pikku pojat seurasivat heitä saattojoukkona. Muut paitsi Nat ja Demi juoksivat kunnostamaan eläintarhaa ja kasvimaata, sillä Laurie-herra piti aina katselmuksen ja oli pettynyt, elleivät paikat olleet kunnossa.
Portailla Laurie kääntyi Danin puoleen kuin vanha tuttava, vaikka oli nähnyt tämän vain kerran tai pari, ja kysyi:
— Mitenkä jalkasi nyt jaksaa?
— Paremmin.
— Taidat olla jo kyllästynyt sisälläoloon.
— Olenhan minä! Ja Danin katse harhaili pitkin vehmaita mäkiä ja metsiä, jonne hänen mielensä paloi.
— Jospa tekisimme pienen retken ennen kuin toiset palaavat? Nuo isot kevyet vaunut ovat kyllin turvalliset ja mukavat, ja siemaus raitista ilmaa tekee hyvää sinulle. Hae tyyny ja huivi, Demi, ja kannetaan Dan vaunuihin.
Pojista ajatus oli hirveän hauska ja Dan näytti ilahtuneelta, mutta äkkiä hän sai odottamattoman hyveellisyydenpuuskan ja kysyi:
— Eihän vain rouva Bhaer pahastu?
— Ei toki, sovimme asiasta hetki sitten.