— Ettehän te puhuneet sellaista, väitti Dan.
— Meillä on tapana lähettää sanattomia viestejä. Parannettu sähkötysmenetelmä, näetkös.
— Minä tiedän — silmät. Minä näin, kun te kohotitte kulmianne ja nyökkäsitte vaunuihin, ja rouva Bhaer nyökkäsi takaisin ja nauroi, selitti Nat arastelematta enää lainkaan Laurie-herraa.
— Oikein. Kas niin, lähdetäänpäs nyt.
Ja hetken kuluttua Dan istui mukavasti vaunuissa jalka ojennettuna vastakkaiselle penkille, jossa se lepäsi tyynyn päällä käärittynä huiviin; sen oli ylempi taho lennättänyt vaunuihin kuin taikaiskusta juuri sillä hetkellä kun sitä kaivattiinkin. Demi kipusi ajajan penkille mustan Petterin rinnalle. Nat istui Danin vieressä kunniapaikalla ja Teddy-setä halusi istua heitä vastapäätä — muka huolehtimassa kipeästä jalasta, mutta itse asiassa tarkkaillakseen kaksia onnellisia pojan kasvoja, jotka olivat aivan erilaiset: Danin kulmikkaat, ahavoituneet ja voimakkaat, Natin kaidat, kauniit ja melkein riutuneet, mutta ne olivat puoleensavetävät kasvot, katse oli lempeä, otsa korkea.
— Minulla on muuten täällä jossakin kirja, jota ehkä mielelläsi katselisit, sanoi seurueen vanhin poika ja kaivoi istuimen alta kirjan, joka sai Danin huudahtamaan:
— Pahus vieköön, kuinka upea! Hän käänteli lehtiä ja näki hienoja perhosten, lintujen ja hyönteisten värikuvia. Hän oli niin riemuissaan, että unohti kiittää, mutta Laurie-herra ei pahastunut siitä vaan katseli tyytyväisenä pojan vilpitöntä iloa ja kuunteli niitä ilonpurkauksia, joita tuttujen hyönteisten näkeminen herätti. Nat nojasi hänen olkaansa nähdäkseen paremmin, ja Demi käänsi hevosille selkänsä osallistuakseen keskusteluun.
Kun he tulivat kuoriaisiin, kaivoi Laurie-herra oudon pikku ötökän liivintaskustaan, pani sen kämmenelleen ja sanoi:
— Tässä on tuhansia vuosia vanha kuoriainen.
Ja sillä aikaa kun pojat tutkivat kummallista kivettymää, joka näytti tosiaan vanhalta ja harmaalta, herra Laurence kertoi, kuinka se löytyi erään muumion kääreistä oltuaan vuosituhansia kuuluisassa hautakammiossa. Huomattuaan poikien innostuksen hän kertoi heille egyptiläisten rakentamista omituisista ja suurenmoisista muistomerkeistä ja matkasta, jonka hän oli tehnyt komeaa Niiliä pitkin mustien, kauniiden miesten ohjaamassa aluksessa. Hän kertoi miten oli ampunut krokotiileja ja nähnyt ihmeellisiä lintuja ja eläimiä ja matkustanut autiomaassa kamelilla, joka keinutteli häntä kuin myrsky laivaa.