Sen jälkeen he leikkivät yhdessä kiltisti, ja Nan nautti monta päivää kuninkaallista suosiota. Varmaan hän aluksi tunsi olevansa kuin häkkiin suljettu metsälintu, jonka teki joskus mieli levittää siipensä lentääkseen jonnekin kauas tai laulaa kirkkaimmalla äänellään pelkäämättä häiritsevänsä pulleaa Daisy-kyyhkyä tai nirsoa, kullankeltaista Bess-kanarialintua. Itsehillintä teki Nanille kuitenkin hyvää. Nähdessään kuinka jokainen rakasti herttaista ja kilttiä pikku prinsessaa hän alkoi jäljitellä tätä, sillä hän kaipasi rakkautta ja koetti kaikin keinoin saada sitä osakseen.
Rob palvoi Bessiä kuin konsanaan ihailija ja Teddy seurasi häntä kuin koira. Billy-parka oli mielissään, kun sai vain katsella Bessiä, ja vaikka Bessiä kiusasi hänen tuijotuksensa, hän soi tuon ilon pojalle nurisematta, ymmärrettyään, että Billy oli erilainen kuin toiset ja että häntä oli juuri sen takia kohdeltava erityisen ystävällisesti. Jackista Bess ei pitänyt, koska tällä oli känsiä ja römeä ääni. Pumppu ei liioin miellyttänyt häntä epäsiistien pöytätapojensa vuoksi, ja poikaparka koettikin parhaansa mukaan olla ahmimatta, ettei olisi vastenmielinen vastapäätä istuvan siistin pikku neidin silmissä.
Ned oli joutunut epäsuosioon ja karkotettu hovista, kun hänen kerran nähtiin kiusaavan peltohiiriparkoja. Kähäräpää ei voinut koskaan unohtaa tätä surullista näkyä. Hän piiloutui aina hiustensa taa Nedin lähestyessä, torjui hänet kuninkaallisella kädenliikkeellä ja sanoi murheellisen vihaisesti:
— Ned on tuhma. Ned leikkafi pikku hiililtä hännät ja hiilet itkivät.
Bessin tultua Daisy luopui heti vallasta ja tyytyi nöyrästi pääkokin asemaan, kun Nan taas pääsi ensimmäisen hovineidin arvoon; Emilistä tuli rahaministeri ja hän järjesti yleisistä varoista niin tuhlailevasti näytäntöjä, että ne maksoivat kokonaista yhdeksän pennyä. Franz oli pääministeri, hän hoiti valtion asioita, järjesti kuninkaallisia tarkastusmatkoja valtakunnan läpi ja piti kurissa vieraat vallat. Demi oli hovin filosofi ja menestyi paremmin kuin tämäntapaiset herrat yleensä kruunupäisen parissa. Dan oli prinsessan vakituinen armeija ja puolusti loistavasti hänen alueitaan, Tommy hovinarri ja Nat altis musikantti.
Fritz-setä ja Jo-täti nauttivat tästä rauhallisesta vaiheesta ja seurasivat somaa näytelmää, jossa nuori väki tietämättään jäljitteli aikuisia liittämättä leikkiin kuitenkaan sitä traagisuutta, joka suuremmilla näyttämöillä synkistää tapahtumia.
— He opettavat meitä yhtä paljon kuin me heitä, sanoi herra Bhaer.
— Voi noita lapsikultia! He eivät aavistakaan kuinka monta viitettä he antavat meille siitä, miten heitä itseään olisi kohdeltava, lisäsi Jo-rouva.
— Olit oikeassa kun halusit tänne tyttöjä. Heillä on hyvä vaikutus poikiin. Besshän opettaa pikku karhuja paremmin kuin me osaammekaan, sanoi herra Bhaer nauraen, kun näki Tommyn riisuvan hattunsa ja heittävän vielä pois Nedinkin hatun poikien saapuessa eteiseen, missä prinsessa ratsasti keinuhevosella Robin ja Teddyn koettaessa parhaansa mukaan täyttää ritarin tehtäviä.
— Minä olen saanut toisenkin todistuksen kähäräpään hyvästä vaikutuksesta, sanoi Jo-rouva vetäen tuolinsa lähemmäksi sohvaa, jossa professori loikoi uurastettuaan koko päivän tässä monipuolisessa puutarhassaan. — Nan inhoaa ompelemista, mutta hän on ahertanut puoli iltarupeamaa merkillisen pussin kimpussa, johon aikoo panna kymmenkunta parasta omenaamme viemisiksi, kun Bess lähtee pois. Minä kehuin häntä siitä, ja hän sanoi: "Minä ompelen mielelläni toisille, mutta on ihan tyhmää ommella itselleen." Otan vihjeestä vaarin ja annan hänen tehdä jonkin paidan ja esiliinan rouva Carneyn lapsille. Hän on niin hyväsydäminen, että ompelee niitä sormensa verille.