— Tule, mennään, sanoi Tommy, pisti rahansa vanhan viskuukoneen sisään ja juoksi Natin kanssa rantaan.
Käärme olikin varsin kiinnostavaa katseltavaa, ja sitten vei siipirikon variksen kiinniottaminen niin paljon aikaa, että Tommy muisti rahansa vasta illalla vuoteeseen mentyään.
— No, välikö sillä, vain Nat tietää, missä ne ovat, mietti Tommy huolettomaan tapaansa ja nukahti.
Seuraavana aamuna, kun pojat olivat kokoontuneet luokkaan, Tommy syöksyi sisään ja tiukkasi hengästyneenä:
— Kuka on ottanut minun rahani?
— Mistä rahoista sinä puhut? kysyi Franz. Tommy selitti ja Nat vahvisti hänen sanansa.
Kukaan ei tiennyt koko asiasta, ja kaikki alkoivat vilkuilla Natia, joka hämmentyi hämmentymistään ja tuli yhä punaisemmaksi.
— Jonkun on täytynyt ottaa ne, sanoi Franz, ja Tommy heristeli nyrkkiä koko joukolle ja uhkasi:
— Pala ja kipinöi! Jos minä saan varkaan selville, niin annan hänelle semmoisen selkäsaunan, ettei se ensi hätään unohdu.
— Rauhoitu, Tom. Kyllä me hänet keksimme. Varkaat joutuvat aina kiikkiin, sanoi Dan kuin hyväkin asiantuntija.