— Jospa joku maankiertäjä on nukkunut ladossa ja ottanut rahat, arveli Ned.
— Ei, kyllä Silas olisi nähnyt miehen ja ajanut hänet pois. Kukaan kulkuri ei sitä paitsi osaisi mennä etsimään rahoja siitä vanhasta romusta, tuhahti Emil.
— Mutta entä jos Silas on ottanut ne itse, sanoi Jack.
— Johan nyt jotain! Vanha Si on itse rehellisyys! Hän ei ikinä ottaisi penniäkään, puolusti Tommy uskollista ihailijaansa.
— Joka tapauksessa varkaan olisi parasta heti tunnustaa eikä odottaa paljastumista, sanoi Demi sen näköisenä kuin perhettä olisi kohdannut onnettomuuksista kauhein.
— Tietysti te luulette, että se olin minä, sanoi Nat tulipunaisena ja kuohuksissaan.
— Kukaan muu ei tiennyt, missä rahat olivat, totesi Franz.
— Minkä minä sille voin, mutta rahoja minä en ottanut. Uskokaa nyt, minä en ottanut niitä, en! huusi Nat epätoivoissaan.
— Rauhoittukaa, pojat! Mistä tämä meteli? kysyi herra Bhaer, joka oli ilmestynyt äkkiä paikalle.
Tommy kertoi miten oli menettänyt rahansa, ja herra Bhaerin katse synkkeni, sillä kaikista vioistaan ja kepposistaan huolimatta pojat olivat tähän asti olleet rehellisiä.