— Istukaa! hän sanoi, ja kun kaikki olivat istuutuneet, hänen katseensa kiersi kasvoista kasvoihin niin murheellisena, että sitä oli vaikeampi kestää kuin ankaria nuhteita. Hän sanoi hiljaa:
— Pojat, esitän teille jokaiselle vain yhden kysymyksen ja haluan siihen rehellisen vastauksen. En aio turvautua uhkauksiin, houkutteluihin tai ristikuulusteluun saadakseni totuuden ilmi, koska teillä kaikilla on omatunto ja te tiedätte hyvin mitä varten se on. Nyt on aika sovittaa Tommylle tehty vääryys ja tunnustaa se kaikkien kuullen. Voin helposti antaa anteeksi sen, että joku sortuu kiusaukseen, mutta vilpillisyys on paljon pahempaa. Tunnustakoon syyllinen suoraan, ja me kaikki koetamme antaa hänelle anteeksi ja unohtaa.
Hänen lopetettuaan huoneessa oli hetken aivan äänetöntä. Sitten hän esitti kysymyksensä jokaiselle hitaasti ja vetoavasti ja sai aina saman vastauksen, vain sävy vaihteli. Kaikki olivat kiihtymyksestä tulipunaisia, ja jotkut pikku pojista änkyttivät pelästyksissään lyhyen vastauksensa kuin ilmetyt syylliset.
Kun tuli Natin vuoro, herra Bhaerin ääni pehmeni, sillä poikaparka näytti niin kauhistuneelta, että häntä kävi sääliksi. Herra Bhaer uskoi, että Nat oli syyllinen, mutta toivoi varjelevansa poikaa toistamiseen valehtelemasta, jos saisi hänet pelotta tunnustamaan rikoksen.
— Nyt, poikaseni, vastaa minulle rehellisesti. Otitko sinä rahat?
— En ottanut! vastasi Nat ja katsoi häneen anovasti. Tuskin sanat olivat päässeet Natin vapisevilta huulilta, kun joku vihelsi.
— Hiljaa siellä! huusi herra Bhaer pamauttaen nyrkkinsä pöytään ja katsoen ankarasti siihen nurkkaan, josta vihellys kuului.
Ned, Jack ja Emil istuivat siellä. Toiset näyttivät noloilta, mutta
Emil puuskahti:
— En se minä ollut, eno! Minusta olisi raukkamaista lyödä lyötyä.
— Hyvä, hyvä, huusi Tommy, joka oli hyvin vaivautunut onnettoman dollarinsa aiheuttamasta kohusta.