— Räsyistä! Ei ikinä! Nehän ovat nuken vaatteita, kuohahti Daisy.
— Ota minun pyykistäni, kyllä haava pitää sitoa, sanoi Nan ja Emil heilautti itsensä puusta ja otti ensimmäisen 'räsyn', minkä käteensä sai. Se sattui olemaan rimssuhelmahame, mutta Nan repi sen mukisematta, ja kun kuninkaallinen alushame oli muuttunut pieneksi siistiksi kääreeksi, Nan lähetti potilaan pois ja määräsi:
— Pidä se kosteana ja anna haavan olla rauhassa. Silloin se paranee kunnollisesti eikä tule märkää.
— Paljonko maksaa? kysyi Kommodori nauraen.
— Ei mitään. Köyhät saavat tässä laitoksessa ilmaisen hoidon, mahtaili Nan.
— Kiitos, tohtori! Kun minulle sattuu jokin onnettomuus, turvaudun aina teihin. Emil hyppäsi maahan, mutta kääntyi vielä sanomaan vastapalvelukseksi lääkärinhoidosta: — Tuuli lennättää teidän ryysynne pitkin peltoja, tohtori.
Antaen anteeksi halventavan 'ryysy'-sanan rouvat laskeutuivat kiireen vilkkaa puusta, kokosivat pyykkinsä ja lähtivät sytyttämään pikku hellaansa tulta saadakseen silittää vaatteet.
Hiljainen humahdus kävi vanhassa raidassa, aivan kuin se olisi naurahtanut lasten jutuille. Tuskin se oli ehtinyt vakavoitua, kun pari uutta lintua laskeutui pesään uskomaan toisilleen salaisuuksia.
— Hei, meillä on aika metka tuuma, aloitti Tom, joka oli ollut pakahtua suureen uutiseensa.
— Anna kuulua, vastasi Nat harmitellen, että oli jättänyt viulunsa sisään. Olisi ollut mukava soitella, kun täällä oli näin hiljaista ja varjoisaa.