Dan taputteli ja kiitteli Charlieta ja ratsasti sillä kierroksen joka päivä, tosin hän putosi usein, mutta ei ollut siitä tietääkseenkään. Hän toivoi, että voisi käyttää satulaa ja ohjaksia, mutta ei uskaltanut tunnustaa mitä oli tehnyt. Hänen toiveensa täyttyikin, sillä temppuilulla oli ollut todistaja, joka puhui hänen puolestaan.
— Tiedättekös te, mitä tuo poika viime aikoina on puuhannut? kysyi Silas eräänä iltana isännältään, kun oli samassa ohjeita seuraavaksi päiväksi.
— Kuka heistä? kysyi herra Bhaer alistuvasti, sillä hän odotti kuulevansa taas huonoja uutisia.
— Dan. Hän on kesyttänyt varsaa, ja panen pääni pantiksi, että poika onnistuu, vastasi Silas myhäillen.
— Mistä te sen tiedätte?
— No, seuraanhan minä toki sen verran poikien hommia ja tiedän melkein aina, mitä he puuhaavat. Kun minä näin Danin menevän tuonne niitylle ja palaavan sieltä mustelmilla, arvasin heti, että jotain siellä on tekeillä. En puhunut mitään, mutta menin latoon ja katselin sieltä käsin, kuinka hän teki kaikenlaisia temppuja Charlien kanssa. Siunatkoon, miten se heitteli poikaa selästään ja paiski häntä kuin jauhosäkkiä. Mutta Dan ei ollut millänsäkään koko höyhennyksestä, taisipa vallan nauttia siitä.
— Mutta Silas, teidän olisi pitänyt lopettaa se — poikahan olisi voinut vaikka kuolla, sanoi herra Bhaer miettien, mitä ilveitä hänen lannistumattomien sankariensa mieleen johtuisi seuraavalla kerralla.
— Olisi kai pitänyt, mutta ei siinä niin hätää ollut, kun ei Charlie juuri temppuile, se on niin hyväluontoinen kuin hevonen voi olla. Suoraan sanoen en raskinut pilata näytöstä, sillä Danilla on totisesti sisua, ja sille minä nostan hattua. Mutta minä luulen, että hän havittelee nyt satulaa ja ottaa sen vanhan rähjän vaikka salaa, sen tähden minä tulinkin kertomaan. Antaisitte vain pojan yrittää, Laurie-herra ei siitä välitä, ja Charlie on juuri omiaan kokeiluun.
— Saammehan nähdä, sanoi herra Bhaer ja lähti ottamaan selvää asiasta.
Dan tunnusti heti ja myönsi, että Silas oli oikeassa: hän kykeni hallitsemaan Charlieta. Sitten hän kertoi, miten oli voittanut varsan suosion lukuisin porkkanalahjuksin, suostutellen ja peräänantamattomalla sitkeydellä, niin että oli monen turhan yrityksen perästä lopulta onnistunut ratsastamaan sillä riimut ohjaksina ja loimi satulana.