— Enkä poikkea, sillä mehän kirjoitamme kasveista tai eläimistä ja minä kirjoitan molemmista, sillä pojathan ovat eläimiä, selitti Nan, ja välittämättä närkästyneestä ei-huudosta, joka hänelle karjaistiin, hän jatkoi tyynesti:
— "Vieläkin mielenkiintoisempaa tehdään sienellä: lääkärit kaatavat sieneen eetteriä ja pitävät sitä ihmisten nenän edessä, kun tahtovat kiskoa heiltä hampaat suusta. Minä teen niin suureksi tultuani ja annan sairaille ihmisille eetteriä, että he nukkuvat eivätkä tunne, kun minä katkaisen niiltä jalat ja kädet."
— Minä tiedän naisen, joka on tappanut kissoja eetterillä, aloitti Demi, mutta Dan keskeytti jutun kaataen hänen tuolinsa ja peittäen hatullaan hänen kasvonsa.
— Minua ei saa katkaista, sanoi Nan rypistäen kulmiaan kelvottomille metelöitsijöille. Huomautusta toteltiin silmänräpäyksessä ja nuori neiti lopetti aineensa seuraavasti:
— "Esityksessä on kolme opetusta, hyvät ystävät." Joku voihkaisi, mutta mitään loukkaavaa ei sentään esitetty. — "Ensimmäinen on: pitäkää kasvonne puhtaina, toinen: nouskaa aikaisin ylös, kolmas: kun eetterisieni pannaan nenänne eteen, vetäkää silloin syvään henkeä älkääkä potkiko, niin hampaat lähtevät kuin itsestään. Muuta en tahdokaan sanoa", ja Nan-neiti istahti suosionosoitusten kaikuessa.
— Sepä oli huomiota ansaitseva kirjoitelma. Sen moraali oli ylevä ja siinä oli runsaasti huumoria. Oikein hyvin kirjoitettu, Nan. Ja nyt on Daisyn vuoro, hymyili herra Bhaer viitaten samalla toiselle nuorelle neidille.
Daisy karahti helakanpunaiseksi asettuessaan paikoilleen ja sanoi hiljaa ja vaatimattomasti:
— Minun aineeni ei ole yhtä hieno ja hauska kuin Nanin. Mutta en minä osannut kirjoittaa parempaa.
— Mehän pidämme aina sinun aineistasi, kultaseni, sanoi
Fritz-setä, ja poikien hyväksyvä mutina vahvisti hänen sanojaan.
Tästä rohkaistuneena Daisy luki lyhyen juttunsa, jota kuunneltiin
kunnioittavan tarkkaavasti:
"Kissa."