"Kissa on suloinen eläin. Minä rakastan niitä kovasti. Ne ovat puhtaita ja sieviä ja pyydystävät rottia ja hiiriä ja antavat silittää itseään ja pitävät ihmisistä, jos niille on kiltti. Ne ovat viisaita ja osaavat liikkua missä vain. Pikku kissoja sanotaan kissanpojiksi ja ne ovat suloisia eläviä. Minulla on kaksi kissanpoikaa, Mikki ja Missi, ja niiden äiti on keltasilmäinen Mirri. Setä kertoi minulle hauskan jutun miehestä, jonka nimi oli Muhammed. Hänellä oli kaunis kissa, joka makasi hänen nuttunsa hihalla, ja kun hän tarvitsi nuttuaan, hän leikkasi hihan pois, ettei herättäisi sitä. Hän oli varmasti hyvä mies. Muutamat kissat pyydystävät kalojakin."
— Niin minäkin! huudahti Teddy ja ponkaisi pystyyn kertomaan taimenestaan.
— Hiljaa, sanoi hänen äitinsä ja istutti pojan oitis paikalleen, sillä järjestystä rakastava Daisy ei pitänyt siitä, että häntä 'katkaistiin'.
— "Eräässä kirjassa kerrottiin kissasta, joka oli ovela kalastamaan. Koetin kerran opettaa Mirriä, mutta se vain raapi minua, kun se ei pidä vedestä. Mutta teestä se pitää. Kun minä puuhaan keittiössäni, se silittää tassullaan teekannua, kunnes minä annan sille. Se on hieno kissa ja syö omenavanukasta ja siirappia. Kaikki kissat eivät niistä välitä."
— Se oli hieno esitelmä, huudahti Nat, ja Daisy meni paikalleen mielissään ystävänsä kiitoksesta.
— Demi näyttää niin kärsimättömältä, että hän saa tulla seuraavaksi, sillä muuten hän ei pysy nahoissaan, sanoi Fritz-setä, ja Demi astui reippaasti puhujan paikalle.
— Minulla on runo! hän ilmoitti voitonriemuisesti ja luki ensimmäisen tekeleensä kovalla ja juhlallisella äänellä.
"Minä kirjoitan pienestä perhosta Danin haavi on sille paula se lentää ilmoja lintusena mutta ei koskaan laula
Se toukkana pienenä ilmestyy
ja keltaisen kotelon päälleen laittaa
ja sitten se lentää perhona
ja kaikki lehdet suuhunsa taittaa
Ne syövät mettä ja hunajaa
eivätkä laita pesää
ne eivät pistä kuin ampiaiset mehiläiset tai herhiläiset
vaan tanssivat kaiken kesää