— Minä tiedän, pyhiinvaeltajaisät sen keksivät, sanoi Demi.
— Mitä varten? tiukkasi Rob.
— Sen minä olen unohtanut, sanoi Demi.
— Minä luulen, että he kerran olivat kuolla nälkään ja kun sitten tuli hyvä vuosi, he kiittivät Jumalaa siitä ja määräsivät päivän, jolloin kiitosjuhlaa oli vietettävä, sanoi Dan.
— Hienoa! Luulen että sinä olisit kiinnostunut vain luonnontieteestä, sanoi herra Bhaer ja koputti pöytään kuin osoittaakseen suosiota oppilaalleen.
Dan näytti tyytyväiseltä, ja Jo-rouva kysyi Robilta: — Selvisikö asia nyt sinulle?
— Ei. Mitä ne pyhiinvaeltajaisät olivat? Olivatko ne ihmisiä?
— Kyllä sinä olet pöhkö! pyrskähti Demi nauramaan.
— Älä naura hänelle, vaan yritä selittää niin, että hän ymmärtää, sanoi rouva Bhaer ja lohdutti Robia ylimääräisellä karpaloannoksella hyvittääkseen tämän loukattuja tunteita.
— Hyvä, minä kerron, sanoi Demi ja mietittyään vähän aikaa hän kertoi pyhiinvaeltajaisistä — puritaaneista, jotka aikoinaan muuttivat Englannista Amerikkaan — seuraavan tarinan.