Kaikki purskahtivat nauramaan ja katsoivat Tommyä, joka oli höristänyt korviaan kuultuaan sanan "meloni", ja hän painoi päänsä alas, kun hänen ainainen puolustelunsa toistettiin.
— Minä tiedän: hän tarkoittaa meitä! huudahti Demi käsiään taputtaen. — Sinä olet se mies ja me olemme niitä pikku puutarhoja, eikö ollakin?
— Sinä arvasit. Sanokaa nyt jokainen vuorollanne, mitä minä tänä keväänä kylväisin, että saisin ensi syksynä hyvän sadon kahdestatoista, ei vaan kolmestatoista sarastani, sanoi herra Bhaer ja nyökkäsi Natille oikaistessaan puhettaan.
— Jos meihin kylvetään maissia, papua tai hernettä, me lihomme kauheasti, sanoi Pumppu ja hänen pyöreät, veltot kasvonsa kirkastuivat, kun näin hupaisa ajatus juolahti hänen mieleensä.
— Ei hän sellaista siementä tarkoita. Hän tarkoittaa miten saisi meidät hyviksi, ja rikkaruohot ovat meidän virheitämme, sanoi Demi, joka tavallisesti otti johdon tällaisissa keskusteluissa, koska hänellä oli tottumusta ja hän piti keskustelemisesta.
— Niin, miettikää nyt jokainen, mitä kipeimmin tarvitsette, ja kertokaa minulle, niin autan teitä kasvattamaan sitä. Teidän on tehtävä parhaanne, muuten menestytte yhtä huonosti kuin Tommyn melonit — pelkkiä lehtiä eikä ollenkaan hedelmiä. Aloitetaan vanhimmasta päästä ja kysytään äidiltä, mitä hän haluaisi tilkussaan viljellä.
— Minä haluaisin koko sarkani täyteen kärsivällisyyttä, sillä sitä minä tarvitsen eniten, sanoi Jo-rouva niin totisena, että pojat alkoivat tosissaan miettiä, mitä sanoisivat vuorollaan, ja muutamat tunsivat omantunnonpistoksen, koska olivat niin kovasti koetelleet äiti Bhaerin kärsivällisyyttä.
Franz halusi sitkeyttä, Tommy luotettavuutta, Ned kiltteyttä, Daisy kätevyyttä, Demi yhtä paljon viisautta kuin isoisällä, ja Nat sanoi arasti toivovansa niin monia asioita, että hän antaisi herra Bhaerin valita ne hänelle. Toiset valitsivat enimmäkseen samoja asioita, mutta kärsivällisyys, kiltteys ja anteliaisuus näyttivät olevan suosituimmat. Yksi pojista halusi tulla aamuvirkuksi mutta ei tiennyt, miksi sitä siementä sanoisi, ja Pumppu-parka huokasi:
— Minä haluaisin pitää läksyistäni yhtä paljon kuin päivällisestä, mutta en voi.
— Meidän pitää istuttaa itsehillintää ja mullata ja kastella sitä ja saada se kasvamaan niin hyvin, ettei kukaan ensi jouluna ahmi itseänsä kipeäksi. Jos kehität taitoasi, George, niin henkesi alkaa kaivata ravintoa aivan samalla tavoin kuin ruumiskin, ja pian rakastat kirjoja yhtä paljon kuin tämä meidän pikku filosofimme, sanoi herra Bhaer pyyhkäisten hiukset Demin otsalta. — Sinäkin olet ahne, poikaseni, haluat ahtaa pääsi täyteen satuja ja tarinoita samoin kuin George ahtaa vatsaansa leivoksia ja makeisia. Molemmat ovat pahasta, ja minä haluaisinkin teidän pyrkivän parempaan. Tiedän mainiosti, ettei laskento ole läheskään yhtä hauskaa kuin "Tuhannenyhden yön tarinat", mutta se on varsin tarpeellista, ja nyt teidän on aika oppia laskemaan, muuten saatte ajan oloon hävetä osaamattomuuttanne.