— Mikä on kuvavertaus? kysyi Tommy tiedonhaluisena.
— Selitä se hänelle jos osaat, äläkä käytä sanoja, ellet tosiaan ymmärrä niiden merkitystä, sanoi herra Bhaer Demille.
— Kyllä minä ymmärrän, isoisä selitti sen minulle! Satu on kuvavertaus, kun se tarkoittaa jotakin.
— Varmasti sedänkin satu on vertauskuva. Kuuntele siis, niin saat tietää, mitä se merkitsee, vastasi Jo-rouva.
Demi rauhoittui ja herra Bhaer jatkoi parhaalla englannillaan — hänen kielitaitonsa olikin viiden viime vuoden aikana kovasti kehittynyt, poikien ansiosta, kuten hän selitti.
— Suuri puutarhuri antoi kymmenisen peltotilkkua eräälle palvelijallensa ja käski tämän viljellä niitä parhaansa mukaan. Palvelija ei sattunut olemaan rikas, ei viisas eikä oikein hyväkään, mutta hän halusi auttaa puutarhuria, koska tämä oli monin tavoin osoittanut hänelle ystävällisyyttään. Hän siis otti auliisti vastaan peltotilkut ja ryhtyi työhön. Ne olivat erikokoisia ja erimuotoisia, muutamissa maaperä oli hyvää, toisissa kovin kivistä, mutta kaikki ne vaativat paljon työtä, sillä voimakkaaseen maahan kasvoi nopeasti rikkaruohoa ja laihassa maassa oli taas paljon kiviä.
— Mitä siellä rikkaruohon ja kivien seassa kasvoi? kysyi Nat niin innoissaan, että unohti ujoutensa.
— Kukkia, sanoi herra Bhaer ystävällisesti. — Karuimmassa ja muokkaamattomimmassakin pikku sarassa kasvoi orvokkeja tai resedoja. Yhdessä sarassa kukoistivat ruusut, hajuherneet ja tuhatkaunot. Toisessa oli kaikenlaisia harvinaisia kasveja, värikkäitä kiviä ja viiniköynnös, joka kiipesi korkealle kuin Jaakon herneenvarsi, ja siinä alkoivat juuri orastaa monet hyvät siemenet, sillä sarkaa hoiti hellien viisas, vanha mies, joka oli työskennellyt koko ikänsä tämänlaatuisissa puutarhoissa.
"Kuvavertauksen" tässä kohdassa Demi kallisti päätään kuin utelias lintu ja tuijotti kirkkain silmin setäänsä aivan kuin olisi epäillyt jotain ja päättänyt olla varuillaan. Mutta herra Bhaer näytti täysin viattomalta ja katseli kiinteästi nuorten kasvojen rivistöä, ja hänen viisas, ymmärtäväinen katseensa kertoi paljon Jo-rouvalle, joka tiesi kuinka tunnollisesti aviomies koetti hoitaa näitä pieniä sarkojaan.
— Kuten sanoin, muutamia näistä saroista oli helppo viljellä, mutta toisia hyvin vaikea. Siellä oli yksi erityisen päivänpaisteinen pikku sarka, joka olisi saattanut olla täynnä hedelmiä, vihanneksia ja kukkia, mutta se ei viitsinyt nähdä vaivaa, ja kun mies kylvi siihen — sanokaamme vaikka meloneja — niistä ei tullut mitään, koska se pieni sarka ei pitänyt niistä huolta. Mies oli pahoillaan, mutta koetti yhä uudestaan, vaikka sadon epäonnistuttua sarka vastasikin aina: "Minä unohdin."