— Se on aivan ihana leikki!
Leikki huvitti vanhaa Pöppöä yhtä paljon kuin Daisyakin, ja hän nauroi iloisesti, kun tyttö sipsutti huoneeseen kuin mikäkin hupsu pikku kokki päähine toisella korvallisella ja korin kannet kalisten kuin kastanjetit.
— Rouva Jo-täti tahtoo nämä tavarat ja minun pitää saada ne heti, sanoi Daisy tärkeänä.
— Annapas kun katson! Tässä on paistia, perunoita, kurpitsaa, omenoita, leipää ja voita. Liha ei ole vielä tullut; lähetän sen heti yläkertaan, kun se saapuu. Muut tavarat saat heti.
Sitten Pöppö laittoi koriin yhden perunan, yhden omenan, kurpitsanpalan, pienen kirpaleen voita ja sämpylän kehottaen Sallyä olemaan varuillaan lihakaupan juoksupojan suhteen, koska tällä oli tapana tehdä kepposia.
— Kuka se on? kysyi Daisy toivoen, että se olisi Demi.
— Sittenpähän näet, kuului Pöpön lyhyt vastaus, ja Sally lähti hyvillä mielin laulellen:
"Pikku Mabel iloissansa koriansa kantoi, nisut, voit ja maitopullot täti evääks' antoi."
— Pane vähäksi aikaa kaikki muut paitsi omena komeroon, sanoi
Jo-rouva, kun keittäjä palasi.
Keskimmäisen hyllyn alla oli kaappi, ja kun avasi oven, paljastui lisää ihastuttavia tavaroita. Toinen puoli oli ilmeisesti kellari, sillä sinne oli pinottu puita, hiiliä ja sytykkeitä. Toinen puoli oli täynnä pieniä saviruukkuja, laatikoita ja kaikenlaisia lystikkäitä rasioita, joissa saattoi säilyttää pieniä eriä jauhoja, sokeria, suolaa ja muita ruokatarvikkeita. Siellä oli hillotölkki, peltipurkillinen piparkakkuja, pullollinen mainiota mehua ja pieni peltirasiallinen teetä. Mutta kaiken huippu oli kaksi nukkien kulhoa täynnä nuorta maitoa; niihin näytti jo kohonneen kerma. Vieressä oli pikkuruinen kauha kuorimista varten. Daisy taputti käsiään ja olisi halunnut heti ryhtyä kuorimaan kermaa. Mutta Jo-täti sanoi: