— Minun on aina tehnyt mieli leikata pyöreät reiät kuoreen, mutta Pöppö ei ole antanut. Onpas hauska tehdä omin päin, sanoi Daisy nipsutellen veitsellä taikinaa.
Kaikille leipojille, parhaillekin, sattuu joskus onnettomuuksia. Sallyn ensimmäinen yritys ei liioin sujunut kommelluksitta, sillä veitsi liikkui niin vikkelästi hänen kädessään, että vuoka luiskahti, teki kuperkeikan ilmassa ja piirakka putosi ylösalaisin lattialle. Sally parahti, Jo-rouva nauroi, Teddy riensi heti tavoittelemaan piirakkaa, ja hetken aikaa uudessa keittiössä oli täydellinen kaaos.
— Ei se mennytkään pilalle, koska minä nipistin kuoret niin lujasti yhteen. Se on ihan hyvä. Minä leikkaan siihen vain reiät ja sitten se on valmis, sanoi Sally, poimi pudonneen kalleutensa ja laittoi sen kuntoon välittämättä pölystä, jota siihen pudotessa oli tarttunut.
— Uusi keittäjäni näkyy olevan hyväntuulinen, ja se on mainio asia, sanoi Jo-rouva. — Avaa nyt mansikkahillopurkki ja täytä tuo avoin piirakka. Lado sen päälle taikinasta ohuita suikaleita, niin kuin Pöppökin tekee.
— Minä laitan keskelle D:n ja sivuille kiemuroita; sitä on sitten hauska syödä, sanoi Sally ja kuormasi piirakkansa niin runsaasti hillolla ja koukeroilla, että oikea piirakantekijä olisi joutunut epätoivoon. — Nyt minä panen piirakat uuniin! hän huudahti, ja kun viimeinen tuhruinen kiehkura oli huolellisesti asetettu punaiselle hillokentälle, hän sulki piirakkansa voitonriemuisena pieneen uuniin.
— Siisti nyt jälkesi. Hyvä keittäjä ei koskaan jätä käyttämiään esineitä hujan hajan. Kuori sitten kurpitsa ja perunat.
— Minulla ei ole kuin yksi ainoa peruna, hihitti Sally.
— Leikkaa se neljään osaan, niin se mahtuu pieneen kattilaan ja pane lohkot kylmään veteen, kunnes ne pannaan kiehumaan.
— Liotanko kurpitsaakin?
— Eihän toki! Kuori vain se ja pane sitten höyrykattilaan. Sillä tavalla siitä tulee kuivempi, vaikka se kestää kauemmin kypsyä.