— Näytät vanhemmalta. Mitä osaat tehdä?
— Vähän joka lajia.
— Jos jäät tänne, tahdomme että teet työtä, luet ja leikit kuten toisetkin pojat. Suostutko siihen?
— Saattaahan tuota yrittää.
— Hyvä, saat jäädä muutamaksi päiväksi, niin nähdään miten tulemme toimeen keskenämme. Pidä sinä, Nat, huolta hänestä, kunnes herra Bhaer palaa kotiin. Järjestetään sitten asia lopullisesti, sanoi Jo-rouva, ja hänestä tuntui vaikealta saada kosketusta tähän röyhkeään nuoreen ihmiseen, joka katseli häntä tummilla silmillään kylmästi, epäluuloisesti ja murheellisen aikavasti.
— Lähdetääs, Nat, sanoi Dan ja löntysti ulos.
— Kiitoksia, rouva Bhaer, lisäsi Nat ja lähti seuraamaan Dania tajuten epämääräisesti, että hänet oli toivotettu aivan toisin tervetulleeksi kuin hänen jörö ystävänsä.
— Pojat leikkivät sirkusta ladossa; mennäänkö katsomaan? hän kysyi, kun he astuivat leveitä portaita alas nurmikolle.
— Ovatko ne isoja kavereita? kysyi Dan.
— Eivät. Isot menivät kalaan.