— Painutaan sitten viivana, sanoi Dan.
Nat vei Danin isoon latoon ja esitti hänet tovereilleen, jotka telmivät ylhäällä tyhjässä parvessa. Avaralle lattialle oli heinillä rajattu suuri ympyrä ja sen keskellä seisoi Demi pitkä piiska kädessä, ja Tommy ratsasti ylpeästi ympäri kärsivällisellä Tobylla ja leikki apinaa.
— Teidän täytyy maksaa pääsymaksu, muuten ette saa katsella näytöstä, sanoi Pumppu seisten kärryjen vieressä, johon orkesteri oli sijoitettu. Siihen kuului taskukampa, jota Ned puhalsi, ja leikkirumpu, jota Rob löi raivokkaasti.
— Hän on toverini, minä maksankin molempien puolesta, sanoi Nat kohteliaasti ja pisti kaksi koukkupäistä ruuvia kuivaan sieneen, jota he käyttivät rahakukkarona.
Nyökäten toisille pojille he istuutuivat parille laudankappaleelle ja esitys jatkui. Tasapainoilun jälkeen Ned näytti notkeuttaan hyppimällä vanhan tuolin yli ja kiipeämällä tikapuita ylös ja alas kuin merimies. Demi tanssi polskaa niin tosissaan, että sitä katseli huvikseen. Nat vaadittiin sylipainiin Pumpun kanssa, ja kädenkäänteessä tuo pyylevä nuorukainen oli permannossa. Sitten Tommy astui ylpeänä esiin ja heitti kärrynpyörän. Taito oli hankittu kärsivällisyydellä ja tuskalla, sillä harjoitellessaan yksinäisyydessä hän oli saanut ruumiinsa täyteen mustelmia. Hänen temppunsa herätti suurta ihastusta, ja hän oli juuri astumassa pois näyttämöltä mahtavana ja kasvot punoittaen päähän laskeutuneesta verestä, kun katsomosta kuului ivallisesti:
— Pyh! Tuo nyt ei ole mitään!
— Sano se vielä kerran jos uskallat, pöyhisteli Tommy kuin äkäinen kalkkunakukko.
— Tahdotkos tapella? sanoi Dan astuen heti alas laudaltaan ja puristi nyrkkejään taistelunhaluisesti.
— Tappeleminen on kiellettyä! huusivat toiset kiihtyneinä.
— Olettepas te arkaa sakkia! pilkkasi Dan.