— Hei, ellet ole kunnolla, saat lähteä täältä, sanoi Nat tulistuen herjauksesta, jonka Dan oli singonnut hänen ystävilleen.
— Tahtoisinpa nähdä, tekeekö hän saman tempun paremmin kuin minä, pöyhisteli Tommy.
— Tehkää sitten tilaa! komensi Dan ja heitti ilman minkäänlaista ennakkovalmistelua kolme kärrynpyörää peräkanaa.
— Tuohon et ikinä pysty, Tom. Isket aina pääsi ja lennät pitkällesi, sanoi Nat mielissään ystävänsä onnistumisesta.
Ennen kuin hän ehti sanoa enempää, Dan sähköisti katsomon heittämällä kolme volttia taaksepäin ja kävelemällä jonkin matkaa käsillään. Esitys sai valtavat suosionosoitukset, ja Tommy yhtyi hyvä-huutoihin, jotka tervehtivät taitovoimistelijaa, kun tämä hypähti taas jalkeille ja katseli heitä viileän alentuvasti.
— Luuletko että minäkin oppisin loukkaamatta kovin paljon itseäni? kysyi Tom nöyrästi hieroen kyynärpäitään, joita vieläkin kirveli äskeisen tempun jälkeen.
— Mitäs annat, jos opetan sinua? kysyi Dan.
— Uuden linkkuveitseni. Siinä on viisi terää ja vain yksi on poikki.
— Anna tänne. Tommy antoi veitsen katsellen hellästi sen sileätä kädensijaa.
Dan tutki tarkasti veitsen, pisti sen sitten taskuunsa, siirtyi sivulle ja sanoi silmää iskien: