— Opettele kunnes opit, siinä kaikki.
Tommyn raivon huutoa seurasi sellainen meteli, ettei se asettunut ennen kuin Dan, huomattuaan joutuneensa vähemmistöön, ehdotti veitsenheittoa, jolloin voittaja saisi pitää kalleuden. Tommy suostui, ja veitsenheittäjien ympärille kerääntyi piiri jännittyneitä katsojia, joiden ilmeet muuttuivat tyytyväisiksi, kun Tommy voitti pelin ja kätki veitsen luotettavimman taskunsa uumeniin.
— Tule, mennään katsomaan vähän paikkoja, sanoi Nat, josta tuntui, että hänen oli puhuttava vakavasti kahden kesken ystävänsä kanssa.
Kukaan ei tiedä, mitä heidän välillään tapahtui, mutta kun he palasivat, Dan kohteli huomaavaisemmin jokaista, vaikka olikin hiomaton puheissaan ja karkea käytöksessään.
Pojat eivät pitäneet Danista lainkaan ja jättivätkin hänet Natille, joka pian tunsi raskaana vastuun, mutta oli liian hyväsydäminen hylätäkseen hänet.
Tommy tunsi kuitenkin, että veitsijutusta huolimatta heidän välillään oli jonkinlainen side, ja hän halusi vielä palata niin mielenkiintoiseen aiheeseen kuin kärrynpyörät. Siihen hän saikin pian tilaisuuden, sillä huomattuaan, kuinka toinen ihaili hänen taitojaan, Dan muuttui ystävällisemmäksi, ja ennen kuin ensimmäinen viikko oli lopussa, hänestä oli tullut vilkkaan Tommyn läheinen ystävä.
Kun herra Bhaer kuuli asiasta ja näki Danin, hän puisti päätään ja sanoi vain: — Koe voi tulla meille kalliiksi, mutta yritetään. Mikäli Dan tunsi kiitollisuutta saamastaan huolenpidosta, ei hän ainakaan näyttänyt sitä, vaan otti kaiken vastaan kiittämättä. Hän oli tietämätön, mutta nopea oppimaan mikäli halusi ja tarkkasilmäinen ympäristöönsä nähden. Puhe oli nenäkästä, käytös hiomatonta ja mielialat vaihtelevia: hän oli vuoroin rajun kiihkeä, vuoroin murjottava. Hän oli innokas pelaaja ja pelasi melkein kaikkia pelejä hyvin. Hän oli hiljainen ja juro aikaihmisten seurassa, ja vain harvoin hän oli täysin yhtä pataa edes poikien kanssa. Vaikka monikaan ei hänestä todella pitänyt, kukaan ei voinut olla ihailematta hänen rohkeuttaan ja voimiaan, sillä mikään ei pelottanut häntä, ja kerran hän pieksi pitkän Franzin niin pahanpäiväiseksi, että toiset katsoivat viisaimmaksi pysyä kunnioittavan välimatkan päässä hänen nyrkeistään. Herra Bhaer tarkkasi häntä ja koetti parhaansa mukaan kesyttää 'metsäläispoikaa', joksi häntä sanottiin, mutta itsekseen tämä kelpo kasvattaja pudisti päätään ja ajatteli vakavana: — Toivottavasti koe onnistuu, vaikka pelkäänkin, että se tulee kalliiksi.
Rouva Bhaer menetti Danin takia kärsivällisyytensä vähintään kymmenen kertaa päivässä, mutta ei antanut periksi, vaan uskoi itsepäisesti, että pojassa oli kaikesta huolimatta jotain hyvää. Dan oli ystävällisempi eläimille kuin ihmisille, kuljeksi mielellään metsissä ja mikä parasta: pikku Ted piti hänestä. Kukaan ei käsittänyt, mistä se johtui, mutta lapsi kiintyi Daniin heti paikalla: nauroi ja jokelsi aina hänet nähdessään, halusi mieluiten ratsastaa juuri hänen leveillä harteillaan ja sanoi häntä omaksi Dannykseen. Teddy olikin ainoa olento, jolle Dan osoitti suosiotaan, mutta vain silloin kun luuli, ettei kukaan nähnyt. Mutta äidin katse huomaa ja äidin sydän vaistoaa erehtymättömästi, kuka rakastaa hänen lapsiaan. Niinpä Jo-rouva keksi pian, että Danin karkean pinnan alla sykki hellä sydän, ja aikaansa säästämättä hän koetti päästä siihen käsiksi ja voittaa hänet puolelleen.
Mutta odottamaton ja varsin hälyttävä tapaus särki heidän suunnitelmansa ja karkotti Danin Plumfieldista.
Tommy, Nat ja Demi alkoivat suojella Dania, koska toiset pojat melkein halveksivat häntä. Mutta ennen pitkää kolmikko huomasi pahassa pojassa olevan erityistä vetovoimaa, ja heidän entinen väheksymisensä muuttui ihailuksi, johon kullakin oli oma syynsä. Tommy ihaili hänen taitotemppujaan ja rohkeuttaan. Nat oli kiitollinen hänen aikaisemmin osoittamastaan hyvyydestä; Demi piti poikaa jonkinlaisena elävänä seikkailukirjana, sillä aina kun hän vain halusi, Dan kertoi hyvin elävästi jännittävistä kokemuksistaan. Danilla ei ollut mitään sitä vastaan, että nämä kolme suosivat häntä, ja hän pakottautui ystävälliseksi heitä kohtaan. Se olikin hänen menestymisensä salaisuus.