Bhaerit olivat hämmästyneitä, mutta toivoivat poikien vaikuttavan Daniin edullisesti. He seurasivat asioiden kehitystä hiukan huolestuneina luottaen kuitenkin siihen, ettei mitään ikävyyksiä sattuisi.
Dan tunsi, etteivät he luottaneet häneen täydellisesti, eikä hän koskaan näyttänyt parhaita puoliaan, vaan koetteli tahallaan heidän kärsivällisyyttään ja vastusti heidän toivomuksiaan niin paljon kuin suinkin uskalsi.
Herra Bhaer ei hyväksynyt tappelua eikä pitänyt miehuuden tai rohkeuden merkkinä sitä, että pojat mukiloivat toisiaan vain muun joukon huviksi. Heitä innostettiin kyllä vaikeisiin liikkeisiin ja ruumiinharjoituksiin ja heidän odotettiin valittamatta kestävän kovia iskuja ja kaatumisia. Mutta pidettiin raakana ja järjettömänä leikkinä hakata toinen mustelmille ja verille vain huvin vuoksi, ja siksi se oli kiellettyä.
Dan nauroi tälle säännölle ja kertoi niin innostavia tarinoita omista urotöistään ja niistä monista tappeluistaan, joissa hän oli ollut mukana, että pojissa heräsi kiihkeä halu nähdä kerran oikein kunnon nyrkkeilyottelu.
— Ellette kerro, niin minä näytän teille miten nyrkkeillään, sanoi Dan ja haalittuaan kasaan puolisen tusinaa poikia tallin taa hän antoi heille nyrkkeilytunnin, joka tyydytti useimpien poikien opinhalut. Mutta Emil ei mitenkään voinut alistua siihen, että joku häntä nuorempi poika oli etevämpi kuin hän — Emil oli näet täyttänyt jo neljätoista vuotta ja hän oli hyvin rohkea nuorukainen — ja niin hän vaati Dania nyrkkeilemään kanssaan. Dan hyväksyi heti haasteen, ja toiset seurasivat ottelua äärettömän kiinnostuneina.
Mikä pikku lintu lieneekään vienyt uutisen päämajaan, sitä ei kukaan tiennyt, mutta juuri kun ottelu oli kuumimmillaan ja Dan ja Emil tappelivat kuin kaksi nuorta bulldoggia toisten innostaessa heitä kiihtyneinä ja innostuneina herra Bhaer astui kehään, riuhtaisi ottelijat eroon toisistaan ja sanoi äänellä, jota harvoin kuultiin:
— Tällaista minä en salli, pojat! Lopettakaa heti älkääkä antako tämän toistua. Minä pidän koulua pojille enkä villipedoille. Katsokaa nyt toisianne ja hävetkää.
— Päästäkää minut, että saan iskeä hänet vielä kerran maahan, kiljui
Dan huitoen nyrkeillään ilmaa herra Bhaerin lujassa otteessa.
— Tule vain, tule vain, et sinä vielä ole minua voittanut, huusi Emil, joka oli ollut viisi kertaa maassa, mutta ei edes tiennyt, milloin hänet oli isketty.
— He leikkivät gladiaattoria — vai mitä ne roomalaiset olivat, joista sinä kerroit, Fritz-setä, huudahti Demi, joka silmät suurina oli ihaillut tätä uutta ajanvietettä.