— Ne olivat melkoista raakalaisjoukkoa; toivottavasti olemme sentään oppineet jotain niiden päivien jälkeen. Minä en missään tapauksessa halua, että teette minun ladostani Colosseumin. Kuka ehdotti tätä?
— Dan, kuului eri puolilta.
— Sinä tiesit, että tappeleminen on kiellettyä?
— Tiesin, murahti Dan.
— Miksi sitten rikot sääntöjä?
— Täytyyhän heidän oppia nyrkkeilemään, muuten heistä kaikista tulee lalluksia.
— Onko Emil sinusta lallus? Ei hän juuri siltä näytä.
Herra Bhaer pani pojat kasvotusten. Danin silmänalus oli mustana ja takki riekaleina, Emililtä oli huuli halki ja nenä lytyssä, niin että hänen kasvonsa olivat aivan veriset; otsassa oli kuhmu joka loisti sinipunaisena kuin luumu. Mutta vammoistaan huolimatta Emil mulkoili vastustajaansa ja oli ilmeisesti kärkäs jatkamaan heti taistelua.
— Emil olisi yliveto, jos olisi saanut vähän oppia, sanoi Dan. Hänen oli pakostakin annettava tunnustus pojalle, joka oli pystynyt pitämään häntä lujilla.
— Hän saa kyllä aikanaan perehtyä nyrkkeilyyn ja itsepuolustukseen, mutta toistaiseksi hän tulee hyvin toimeen ilman tappelutunteja. Menkää pesemään kasvonne, ja muista, Dan: jos kerrankin vielä rikot sääntöjä, niin sinut lähetetään täältä pois. Tämä on sopimus, ja se pysyy voimassa, jos sinä pidät sen omasta puolestasi.