Sateisina iltoina kerho kokoontui kouluhuoneeseen, jossa pelattiin sakkia, tammea ja tulitikkupelejä, harjoiteltiin kansantansseja, väiteltiin, harrastettiin lausuntaa tai esitettiin tärisyttäviä murhenäytelmiä. Kesäisin oli kokouspaikkana lato, eikä kukaan ulkopuolinen tiennyt mitä siellä tapahtui.
Hellepäivinä kerholaiset siirtyivät joelle harjoittamaan vesiurheilua tai istuskelemaan vilpoisasti rannalla kuin sammakot. Tällaisissa tilaisuuksissa puheet olivat perin kaunosanaisia, suorastaan vuolaita. Mutta jos jonkun sanat eivät miellyttäneet kuulijoita, hänen päälleen roiskittiin kylmää vettä, kunnes hän tukki suunsa. Puheenjohtajana oli Franz, ja kun muistaa jäsenistön luonteen, antaa täyden arvon hänen järjestelykyvylleen. Herra Bhaer ei koskaan sekaantunut kerhon asioihin. Palkinnoksi tästä viisaasta pidättyvyydestä hänet joskus vihittiin kerhon salaisuuksiin, ja ne näyttivät suuresti huvittavan häntä.
Tultuaan taloon Nan aiheutti nuorten herrojen keskuudessa suurta hämminkiä ja erimielisyyttä anomalla herkeämättä kerhon jäsenyyttä milloin kirjallisesti, milloin suullisesti. Hän häiritsi juhlamenoja kurkistelemalla avaimenreiästä, järjesti kiihkeitä kohtauksia oven takana ja kirjoitteli pilkallisia huomautuksia seiniin ja aitoihin, sillä hän oli lannistumaton.
Huomattuaan nämä keinot turhiksi tytöt perustivat Jo-rouvan neuvosta oman yhdistyksen, jota he sanoivat Naisten kerhoksi. Sinne he pyysivät jalomielisesti myös niitä herroja, jotka nuoruutensa vuoksi eivät päässeet toiseen kerhoon, ja viihdyttivät heitä pikku illallisilla ja Nanin keksimillä leikeillä niin, että isoistakin pojista yksi toisensa jälkeen ilmaisi halunsa saada osallistua huvitilaisuuksiin. Pitkien keskustelujen jälkeen päätettiin lopulta ryhtyä keskinäiseen kanssakäymiseen.
Eräänä iltana Naisten kerhon jäsenet kutsuttiin vierailulle kilpailevaan yhdistykseen, ja herrojen suureksi hämmästykseksi heidän läsnäolonsa ei lainkaan häirinnyt vakinaisten jäsenten keskusteluja tai huvituksia. Neidit vastasivat sievästi ja vieraanvaraisesti tähän rauhantarjoukseen ja molemmat kerhot kukoistivat kauan ja onnellisina.
9
DAISYN TANSSIAISET
"Rouva Shakespeare Smithillä on kunnia kutsua herra John Brooke, herra Thomas Bangs ja herra Nathaniel Blake tanssiaisiin tänään kello kolmelta…
J.K. Natin pitää tuoda viulunsa, että voidaan tanssia, ja poikien täytyy olla ihmisiksi, muuten he eivät saa muruakaan niistä herkuista, joita olemme valmistaneet."
Tätä hienoa kutsua olisi tuskin noudatettu ilman jälkikirjoituksessa annettua vihjausta.