Kukistajat palasivat voiton huumassa takaisin, ja Demin lohdutellessa rouva Smithiä Nat ja Nan keräsivät nurkista pullat, pistivät pudonneet rusinat taas kohdalleen ja järjestelivät lautasta, niin että se näytti melkein yhtä kauniilta kuin ennenkin. Mutta pullista oli loisto poissa, sillä sokeri oli niistä karissut eikä kukaan halunnut syödä niitä moisen häväistyksen jälkeen.
— On kai parasta lähteä, sanoi Demi äkkiä kuullessaan Jo-tädin äänen portaista.
— Niin kai, sanoi Nat ja pudotti samassa harhateille joutuneen rinkelin, jonka oli juuri poiminut lattialta.
Mutta Jo-rouva ilmestyi heidän joukkoonsa ennen kuin he ehtivät karata, ja hän kuunteli osaaottavasti, kun nuoret neidit kertoivat hänelle murheensa.
— Ei mitään tanssiaisia mokomille pojille, ennen kuin he ovat sovittaneet huonon käytöksensä jollakin hyvällä teolla, sanoi Jo-rouva pudistaen päätään näille kolmelle pahantekijälle.
— Leikkiähän se vain oli, alkoi Demi.
— Ei sellainen leikki ole mukavaa, joka tekee toiset onnettomiksi. Minä olen pettynyt sinun suhteesi, Demi. En olisi uskonut sinun koskaan erehtyvän kiusaamaan kilttiä pikku siskoasi.
— Ainahan pojat kiusaavat siskojaan. Tommykin on sitä mieltä, mutisi
Demi.
— En hyväksy, että minun poikani kiusaavat, ja ellette voi leikkiä sovinnossa, minä lähetän Daisyn kotiin, sanoi Jo-täti vakavasti.
Kuullessaan tämän kauhean uhkauksen Demi vilkaisi siskoonsa, ja Daisy kuivasi äkkiä kyynelensä, sillä ero oli pahin onnettomuus, joka kaksosille saattoi tapahtua.