Ikävä tilanne syntyi, kun neiti Smith joutui sisäkön kanssa riitaan parhaasta kanelirinkilästä ja tämä heitti koko vadillisen ilmaan ja purskahti itkuun rinkelien putoillessa lattialle. Bess tyyntyi kuitenkin, kun hänkin pääsi pöydän ääreen ja sai tyhjentää sokeriastian.
Mutta tämän hälinän aikana iso lautasellinen rusinapullia oli hävinnyt salaperäisellä tavalla. Pullat olivat koko pitopöydän kaunistus, ja rouva Smith oli hyvin närkästynyt niiden katoamisesta. Jokainen emäntä tietää miltä tuntuu, kun leipoo tusinan verran ihania pullia ja sitten ne pyyhkäistään äkkiä olemattomiin.
— Sinä piilotit ne, Tommy! Tiedän varmasti, että sinä ne otit! kiljui suuttunut emäntä uhaten epäilyksenalaista vierastaan maitokannulla.
— Enkä ottanut.
— Otit!
— Ei kannata väittää vastaan, sanoi Nan, joka riidan aikana oli hotkinut kaiken hyytelön.
— Anna takaisin ne, Demi, tiukkasi Tommy.
— Nyt sinä jallitat, olet sullonut ne omaan taskuusi, kivahti Demi tuohtuen väärästä syytöksestä.
— Otetaan ne häneltä. On hävytöntä itkettää Daisya, sanoi Nat, jonka mielestä tanssiaiset olivat jännittävämmät kuin hän oli odottanutkaan.
Mutta Daisy itki jo, ja uskollinen Bess yhtyi emäntänsä kyyneliin, ja Nan julisti, että kaikki pojat järjestään olivat kiusankappaleita. Samanaikaisesti riehui taistelu herrain kesken, sillä kun kaksi oikeuden puolustajaa hyökkäsi syyllisen kimppuun, tämä paatunut nuorukainen linnoittautui pöydän taakse ja pommitti sieltä toisia varastetuilla rusinapullilla, jotka soveltuivatkin hyvin ammuksiksi, koska olivat melkein yhtä kovia, kuin kuulat. Niin kauan kuin ammuksia riitti, hän piti puolensa, mutta heti kun viimeinen pulla oli singonnut rintavarustuksen yli, saatiin lurjus kiinni, laahattiin ulvoen huoneesta ja paiskattiin häpeällisesti eteisen lattialle.